korjaa mut // harry styles

1. Harry Styles

A/N: nää ekat luvut on enemmän tai vähemmän paskoja, joten koittakaa kestää😘

××

A M A L I A

Kahvila oli ihanan tunnelmallinen ja kotoisa. Jazz-musiikki leijaili korviini ja sai mieleni rentoutumaan. Tarjoilijoiden tiskatessa syntynyt kahvikuppien kilinä kaikui vaimeasti suurista ikkunoista. Tänne oli aina mukava tulla.

Vieressäni istuvan rakkaan ystävättäreni Laura Michelin puhelimen valo leikitteli tämän kasvoilla. Hän huokaisi kyllästyneesti ja otti hörpyn teestään. Väläytin hammashymyni tuolle terveysintoilijalle ja käännyin katsomaan meitä vastapäätä istuvaa Nathania. Hän selaili sosiaalista mediaa keskittyneesti.

"Kello on kaksi", totesin katsottuani rannekelloani. "Eli Alexin vuoro alkaa kohta."

Kyllä, ystäväni Alex oli hankkinut itsellensä työpaikan. Tällä hetkellä hän varmaankin vaihtoi vaatteitansa työkuvaan sopivimmaksi, eikä massahuppariksi ja revityiksi farkuiksi, kuten hän tykkäsi pukeutua.

"Tietääköhän se kana, mitä työvuoro tarkoittaa?" Nathan töksäytti, kuten hänellä oli tapana vitsailla Alexin älykkyydestä. Heitin tuolle tympääntyneen katseen.

"Heh heh, itse et edes opiskele tai käy töissä, joten herra Täydellisyys voisi pitää suunsa kiinni", hiljensin Nathanin. Hän vain iski silmäänsä viekkaasti ja erittäin Nathanille tyypillisesti. Hän ja Alex olivat kunnon naistennaurattajia. Olihan minullakin tuon vittuilijan kanssa pitkä historia...

Selkääni koputettiin pari kertaa, joten käännyin ympäri. Alex seisoi posket punaisina ja erittäin hätääntyneen näköisenä.

"Mä en osaa laittaa tätä essua rusetille", hän kuiskasi nopeasti. Naurahdin nuorelle miehelle huvittuneena ja käänsin tämän ympäri. Solmin essun narut rusetille nopeasti, jotta Alex pääsisi aloittamaan työnsä.

"Ei helvetti! Sä näytät ihan homolta!" Nathan huudahti hoksattuaan Alexin työasun.

Alex näytti keskisormeaan Nathanille ja käveli kassan toiselle puolen. Muutama vanhus kääntyi katsomaan meitä halveksuvasti. Olimmehan me keskeyttäneet heidän ihanaiset sunnuntaikahvittelunsa, mikä häpeä!

Minun ja Lauran yllätykseksi Nathan pahoitteli senioreita, suurimmaksi osaksi ihan vain läpällä. Onneksi hän osasi silloin tällöin käyttäytyä hyvin, sillä välillä hänen käytöksensä oli suoraan sanottuna kamalaa. Nathan oli aina ollut äkkipikaista tyyppiä ja saattoi lähteä ovet paukkuen huoneesta.

Vaihdoimme Lauran kanssa paljon puhuvat katseet.

"Mun pitää kerätä nää lautaset pois", Alex mutisi ja laittoi käyttämämme lautaset siistiin pinoon ja kantoi ne pois.

"Mä en pääse vieläkään yli siitä, että Alex näyttää homolta ja tekee mummohommia työkseen", Nathan naurahti.

Huokaisin Nathanin juttuihin käyllästyneenä ja vastasin: "Sä olet kaksikymppinen. Voisitko sä käyttäytyä kuin sellainen?"

"Ja nyt sä alat sinisilmäisenä saarnaamaan vähemmistöjen oikeuksista ja valittamaan ikärasismista", Nathan tuhahti. "Rauhotu muija, mä vaan vitsailen."

Pyöräytin silmiäni ja aloin kuunnella Lauralle tapahtunutta kommellusta. Hän oli kuulemma joutunut opiskellessaan hieromaan jonkun nelikymppisen miehen takapuolta samalla, kun kyseinen mies oli nukahtaessaan äännähdellyt epäilyttävästi. En voinut muuta kuin vain ihailla Lauran puheenaiheen vaihtoa, joka sai minut unohtamaan äskeisen sanaharkan Nathanin kanssa täysin.

Olimme jutelleet niitä näitä ja seurailleet Alexin toimintaa melko kauan. Kello läheni jo puolta neljää, ja Nathanin täytyi lähteä. Hyvästelimme toisemme. Päätimme Lauran kanssa jäädä suojaan tuolta kaatosateelta ja kahvitteleman vielä.

Vihdoin ja viimein kun takamuksemme alkoivat puutua liiasta istumisesta, lähdimme ulos tuonne Lontoon tuttuun sateeseen. Toivotimme onnea ja menestystä Alexille, kun jätimme tämän epätoivoisen pojan pyyhkimään pöytiä.

"Arvaa mitä!" Laura sanoi innoissaan, kun hän avasi sateenvarjonsa ja nosti sen kummankin meidän päälle.

"No?" huokaisin. En oikein tykännyt arvuuttelusta, koska olin siinä niin huono. "Sä sait tehtyä sukkulajuoksutestissä uuden ennätyksen? Tosi mahtavaa hei."

Laura naurahti ja vastasi: "Amalia Olivia Graham, mä oon löytänyt sulle täydellisen työpaikan."

Kulmiani kohottaen käännyin katsomaan Lauraa. Miten hän muka olisi voinut löytää minulle täydellisen työpaikan?

"Sähän tiedät Ellenin. Sanoin sulle silloin, että se työskentelee yhdelle artistille kaikenlaisissa rahoitus- ja taloushommissa", Laura jatkoi. Olin vieläkin aivan pihalla tytön pointista.

"No asiahan on nyt niin, että kyseisen artisti tarvitsee jonkin persoonallisen gaala-asun", Laura selitti. "Ja mä olen tavallaan kertonut Ellenille, että sä olet potentiaalinen vaatesuunnittelija ja osaat myös kiitettävästi valmistaa niitä."

Pysähdyin paikalleni. Laura jatkoi hetken kävelyään, kunnes hän tajusi minun jääneen jälkeen. Tämä nauroi minulle ja toi sateenvarjon päälleni.

"Haluaisitko sä kenties käydä suunnittelemassa ja toteuttamassa tälle artistille puvun?" Laura kysyi.

"Kenelle?" halusin selkeytystä.

"Harry Stylesille", Laura vastasi. "Olethan sä kuullut siitä?"

_______

A / N

Kiitos ihan super paljon siitä, että just sä oot päätynyt lukemaan tätä kirjaa, ja jaksoit lukea ensimmäisen luvun loppuun asti!

Mandi :D