korjaa mut // harry styles

3. Mattimyöhäinen

*

A M A L I A

Heräsin taas Galen vierestä herätyskelloni ääneen. Sammuttaessani hälytystä huomasin kellon olevan 9.03 aamulla. Tänään oli tiistai, SE tiistai.

Olisin normaalisti jäänyt makoilemaan sänkyyn, mutta tänään en malttanut jäädä loikoilemaan vaan pomppasin Galen vierestä. Hän mumisi jotakin epäselvää unissaan ja käänsi kylkeään. Naurahdin veljelleni ja suoristin päälläni olevaa, tällä kertaa hänen valtavaa T-paitaansa, jotta se peittäisi enemmän paljaita reisiäni.

Kipitin alakerran kylpyhuoneeseen pesemään hampaitani. Olin aina tottunut pesemään hampaani ennen aamupalaa, ja Gale piti tätä tapaa kummallisena. Huuhtelin samalla kasvoni kylmällä vedellä, minkä jälkeen tallustelin keittiöön.

Käänsin keittiössä olevan radion päälle ja aloin valmistamaan aamupalaa. Keräsin sämpyläni päälle margariinia, juustoa, tomaattia ja kurkkua. Kaadoin juomalasiin vielä appelsiinimehua ja kannoin aamupalani keittiönpöydälle.

Lueskelin puhelimestani uutisia ja söin samalla aamupalaani. Lukemistani häiritsi Galen kovaääninen kuorsaus. Tarkistin bussini aikataulut ja kangistuin järkytyksestä. Bussini lähtisi jo kahdenkymmenen minuutin päästä, ja minun piti vielä laittautua!

Kirosin kaikki kirosanat pääni sisällä ja jätin aamiaisen syömisen sikseen. Kerkesin ottaa ainoastaan pari puraisua sämpylästäni, enkä voinut muuta kuin toivoa pärjääväni sillä.

Kiiruhdin huoneeseeni ja puin välittömästi eilen valitsemani vaatteet päälleni: mustat farkut sekä viininpunainen poolopaita. Sitten etsin meikkipussini. Peitin kasvojeni epätasaisuudet meikkivoiteella ja puuteroin kiiltävät pinnat pois. Harjasin luonnostaan tummat kulmakarvani ja levitin ripsiväriä. Laitoin huuliini huulipunaa, joka oli samanvärinen paitani kanssa.

Hiukseni vedin tapani mukaan korkealle poninhännälle, minkä jälkeen ryntäsin ulos huoneestani. Nappasin portaikon kaiteesta valkoisen nahkareppuni, johon kerkesin pakata vesipullon ja banaanin. Repun pienemmässä etutaskussa oli jo valmiiksi kuulokkeet, avaimet sekä bussikortti. Eteisessä vedin jalkaani valkoiset Adidaksen tennarit ja päälleni puin harmaan kangastakin.

"Gale, mä lähden nyt!" huikkasin ja livahdin ulko-ovesta.

Juoksin kotikatuni varrella olevalle bussipysäkille, johon oli juuri saapumassa bussi. Kiristin vauhtiani, mutta en tietenkään kerennyt. Minähän en tästä lannistu, ajattelin ja juoksin kuin viimestä päivää seuraavalle pysäkille. Sykkeeni oli ainakin 385, kun bussi pysähtyi eteeni.

Hymyilin ystävällisesti ja maksoin matkani bussikortillani. Etsin vapaan paikan hengästyneenä. Työnsin kuulokkeen napit korvaani ja aloin kuuntelemaan jotakin Spotifyn ehdottamaa rauhallista soittolistaa.

Olin melkein nukahtamispisteessä, kun tajusin jääväni seuraavalla pysäkillä. Sammutin musiikin ja työnsin kuulokkeet takin taskujen perukoille. Hyppäsin bussin kyydistä kuljettajaa kiittäen.

Bussi jatkoi matkaansa, kun taas minä jäin seisomaan pysäkille. Suuni loksahti auki, kun ihailin edessäni kohoavaa hulppeaa pilvenpiirtäjää. Se oli kaunista lasia, josta auringon paiste heijastui silmiini. Valtavien pääovien yläpuolella luki kultaisella tekstillä London House. Hengitin pari kertaa sisään ja ulos ennen, kun uskalsin ottaa askeleen kohti pilvenpiirtäjää.