"Tässä on mun asunto, vaikkakin vain väliaikainen ratkaisu ennen kiertueen alkua", Harry totesi avattuaan pilvenpiirtäjän ylimmän kerroksen asunnon oven.
Astuin valoisaan eteiseen, jonka parketti oli kauniin puunvärinen, kuten muuallakin asunnossa. Jätin kenkäni eteiseen, jotten sotkisi tuota uutta ja kiiltävää lattiaa. En kuitenkaan malttanut riisua takkiani, taikka sitten reppuani, kun olin jo seikkailemassa Harryn loft-asunnossa.
Asunto oli ihanan avara ja valoisa. Se oli sisustettu todella kotoisasti ja modernisti. Seinät olivat valkoiset, mutta yhteen nurkkaan oli jätetty tiiliseinää. Seinille oli ripustettu graafisia tauluja, ja vihreät kasvit toivat ihanaa raikkautta tilaan. Harryn asunnon sisustaja tykkäsi ilmeisesti paljon vaaleista väreistä sekä valoisuudesta. Beesit värit pääsivät oikeuksiinsa auringon sädehtiessä suuresta ikkunasta.
Loft-asunnon "parvella" oli ilmeisesti Harryn sänky, joten luokittelin sen makuuhuoneeksi. Olohuone ja keittiö oli eristetty toisistaan parvelle johtavien portaiden avulla. R a k a s t i n tätä paikkaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Ylhäältä pääsee vielä parvekkeelle. Siellä on talon parhaat näkymät", vierelleni ilmestynyt Harry kertoi. Hän haroi hiuksiaan ja kysyi: "Mitäs tykkäät?"
Rykäisin ja heitin Harrylle et ole tosissasi -katseen. Vastaus oli mielestäni ilmiselvä. "Tämä on iloa taideteollisessa opiskelevan silmille."
Harry naurahti minulle päätään pudistellen ja sanoi: "Näkisitpä sä mun Manhanttanin asunnon. Tää ei ole nimittäin mitään verrattuna siihen. Mun pitää joskus viedä sut sinne."
Aivan. Harryllähän sitää rahaa oli, joten tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä. Mutta tarkoittikohan hän oikeasti vievänsä minut sinne, vai sanoiko hän sen vain muodon vuoksi? Epäilin vahvasti toista vaihtoehtoa, koska eihän Harry nyt oikeasti voisi ottaa minua mukaan Yhdysvaltoihin. Silloin meidän pitäisi olla hyviä ystäviä, mikä tarkoitti sitä, että tapaisimme toisiamme vielä tämän jälkeenkin.
Päätin jättää reppuni ja takkini olohuoneen mustalle nahkasohvalle. Kävelin keittiöön Harryn viereen ja etsin kaapeista juomalasin. Avasin hanan hänen tuijotuksensa alla ja täytin lasin. Join kylmän veden melkein yhdellä kulaisulla ja laskin lasin takaisin keittiötasolle.
Nojasin keittiötasoon ja ristin käteni. Seurasin katseellani, kuinka Harryn kirjoitti intensiivisesti tekstiviestiä. Hiljaisuus ei ollut painostava eikä kiusallinen. Hiljaisuus tuntui silloin tällöin ihan hyvältä ja tarpeelliselta. Meidän hiljaisuutemme halusi kuitenkin, että joku rikkoisi sen.
