Love Maze || finnish

2.

Poika veti mut perässään jonkun piharakennuksen luo. Mulla ei ollut mitään hajua mikä se rakennus oli, mutta se näytti joltain varastolta tai joltain vastaavalta. Lucas etsi ison avainnipun taskustaan, ja sovitti paria avainta ennen kuin löysi oikean, millä sitten avasi ison mustan parioven punaisesta rakennuksesta. Sen takaa paljastui iso sininen traktori.

"Ömm?" kysyin ihmeissäni osoittaen pienesti traktorin suunnalle.

"Ei sun tota tarvii vielä ajaa. Saat harjotella eka mönkkärillä."

Nyökkäsin epävarma ilme kasvoillani naurahtavalle pojalle, jonka jälkeen tuo etsi toisesta taskustaan ilmeisesti mönkijän avaimen. "Mä voin ajaa tän ulos." Lucas totesi kadoten traktorin taakse.

Kuulin mönkkärin käynnistyvän ja näin pojan kiihdyttävän viereeni. Suupieleni nyki väkisinkin ylöspäin Lucaksen noustessa pois hurisevan ajoneuvon päältä.

"Tossa on sulle kypärä. Ihan varoiks vaan."

"Ai epäileks sä mun ajotaitoja vai?" kysyin leikkisästi ottaen kypärän pojan kädestä.

Lucas ei heti vastannut, vaan naurahti pienesti ja pudisti päätään. "En mä sillä. Mun vaan täytyy." poika vielä selvensi hymyillen.

Asettelin kypärän päähäni ja istahdin hurisevan ajoneuvon satulalle. "Tossa on kaasu, tossa jarru ja vaihteita tässä ei ookkaan. Tästä sä saat sen käyntiin ja sammuksiin." Lucas selitti osoittaen eri puolille ohjaamoa. Nyökyttelin vastaukseksi, ennen kuin heilautin pojalle pienesti kättäni näyttäen, että lähtisin liikkeelle.

Vauhti oli jopa tuskastuttavan hidas, ennen kuin totuin käyttämään kaasua sopivasti. Hymyilin itsekseni, kunnes huomasin Lucaksen katsovan minua iloisena. Fuck... Mun ei pitäny näyttää sille mitään iloisuuden merkkejä, sillä olin vieläkin näreissäni äidille siitä että se lähetti mut tänne. Vitun maaseutu.

Pari tuntia me oltiin siinä pihalla tekemässä hommia. Kunnes me vihdoin päästiin viettämään vapaa-aikaa, ryntäsin vauhdilla meidän asuntolan keittiöön. Etsein ensimmäisenä mahdollisimman ison lasin ja täytin sen vedellä tappaakseni ulkohommissa syntyneen janon.

Kuulin ulko-oven avautuvan ja sulkeutuvan pian uudestaan. Kävelin lasin kanssa keittiöstä pitkään käytävämäiseen eteiseen ihan vain katsomaan kuka tulija oli.

"Moi" tervehdin astellen takaisin keittiöön. Laskin lasin pöydälle ja huomasin Vilman seuranneen minua tiskipöydän äärelle. "Oliks meillä koko loppupäivä vapaata?"

"Juu" tytön hento ääni vastasi. Mun katse kiinnittyi Vilman merensinisiin silmiin, kun se kääntyi katsomaan mua iloisella ilmeellään. "Mitä sä aattelit tehdä? Täs on kumminki muutama tunti aikaa ennen ku alkaa hiljaisuus"

Kohautin olkiani. "En tiiä. En varmaa mitään. Katon tyylii Netflixii tai jotai" vastasin vilkaisten neliönmuotoisista laatoista tehtyä lattiaa. Nostin lopulta katseeni takaisin Vilman kauniisiin silmiin.

"Mä vaan mietein et... haluisiks sä tulla mun kaa rannalle illalla? Siel on lämmin ja ihan nätti ilma." tyttö kysyi purren hellästi alahuultaan. "Siis en tarkota et mentäs uimaa eikä sun oo todellakaan pakko tulla jos et haluu. Mä voin kysyy jotain muutaki tulemaan" tuo vielä lisäsi nopeasti, ennen kuin ehdein vastata.

Naurahdin hieman. "Kyllä mä voin tulla. Mihin aikaan sä haluisit mennä?"

Näin kuinka Vilman ilme kirkastui myöntyvän vastaukseni myötä, ja omatkin huuleni kääntyivät hellään hymyyn.

"Jos nähtäis tunnin päästä tässä?" Vilma ehdotti kysyvästi. Nyökkäsin pari kertaa vastaukseksi, ennen kuin tyttö lähti kevein askelin yläkertaan. Join vielä toisenkin ison lasillisen vettä ennen kuin lähdin itsekin kohti yläkerrassa sijaitsevaa omaa huonettani.