Love Maze || finnish

6.

2 viikkoa myöhemmin

"Mitäs sanot jos juhlittais meidän suhdetta?" Vilma ehdotti maattessamme sängyssä. Olimme nyt olleet kuukauden päivät yhdessä. Kesälomakin oli nyt puolessa välissä, joten mulla oli periaatteessa vaan kuukausi aikaa erota Vilmasta. Mä en vaan ollut vielä pystynyt siihen, vaikka näiden parin viikon aikana onkin tapahtunut paljon asioita. 

Asiat oli edennyt Lucaksen kanssa mun omasta mielestäni parempaan suuntaan. Mä olin viettänyt jopa muutaman yön Lucaksen kanssa, tosin aina jossain muualla kuin sängyssä, ihan vaan ettei jäätäisi kiinni. Suutelua pidemmälle me ei oltu menty, vaikka mä toisaalta olisin ehkä halunnutkin. Se ei vain ollut vielä mahdollista Vilman takia. Lucas on näiden kahden viikon aikana sanonut ainakin kymmenen kertaa, että mun pitäisi jo erota Vilmasta. Ja koko sen ajan mä olin kerännyt rohkeutta asian toteuttamiseen.

"En mä oikeen tiiä. Mä en oo juhlatuulella just nyt" vastasin Vilman hetki sitten kysymään kysymykseen. Mä näin tytön kasvoilla yllättyneen ilmeen, kun mä käänsin katseeni siihen. Mä nousin istumaan Vilman tehdessä samoin ja kröhäisin hieman äänihuuliani auki."Vilma.. Musta meidän pitäis puhua. Mun on pitänyt sanoa tää sulle jo aika kauan, mut mä en ole uskaltanut. Mä toivon, et voitas tästä eteenpäin jatkaa vielä ystävinä, mut mun mielestä me ei oikeen sovita yhteen." purin pienesti alahuultani jännityksessä. Vilman poskille tippui pari kyyneltä ja toisaalta mua alkoi vähän kaduttaa. 

"Miks sä sit ikinä ehdotit seurustelua?" Vilma sopersi kyynelten valuessa sen poskia pitkin leuan alle, tippuen sieltä mun sängyn mustalle lakanalle.  

"Mä halusin todistaa jotain itelleni." aloitin ajattelemattomasti. "Ja mä tiedän et mä en ois saanut tehä silleen. Eikä mun ollut koskaan tarkotus loukata sun tunteita tai mitään." lisäsin nopeasti.

"Oliko sulla missään kohtaa mitään tunteita mua kohtaan?"

"Mä tiedän että mä tein väärin. Anteeks.." sanoin väistäen kysymyksen. Nousin sängyltä ja astelin raksain askelin pois huoneesta, painaen oven perässäni kiinni.

Heräsin hikisenä sängystäni ja nousin istumaan, haukkoen henkeäni. Katsahdin vieressäni tuhisevaa olentoa, joka availi silmiään pienesti. "Mikä tuli?" tytön hento ääni kysyi ja huokaisin syvään.

"Ei mitää. Mä näin vaan painajaista" vastasin ja asetuin takaisin selälleni makuulle. 

"Haluuks sä kertoa siitä?"

Pudistin päätäni. Otin Vilman kainalooni ja painoin silmäni kiinni, jotta saisin vielä nukuttua edes pari tuntia tänä yönä. 

-

"Lucas. Lucas!" huutokuiskasin talon nurkalta. Lucas katseli hetken ympärilleen, ennen kuin asteli mun luo nurkan taakse. 

"Mitä asiaa sulla on?" tuo kysyi ja halasi tiukasti.

"Meidän pitää jutella." ilmoitin irrottauduttuani Lucaksen otteesta. "Mut ei täällä."

"Mä tiiän hyvän paikan. Tuu" Lucas ilmoitti ja tarttui ranteestani kiinni. Irrotin käteni heti Lucaksen otteesta, joka kääntyi katsomaan ensin käsiämme kääntäen lopulta silmänsä omiini. 

"Ei me voida kulkea noin vielä" sanoin epätoivoinen ilme kasvoillani. Lucas pyöräytti pienesti silmiään ja katosi pian sen jälkeen kulman taakse. 

Seurasin Lucasta pienen matkan päässä, jotta se olisi näyttänyt mahdollisimman luonnolliselta kävellä Lucaksen perässä. Olimme saaneet pidettyä suhteemme salassa siitä asti, kun suutelimme ensimmäisen kerran, joten nytkään ei olisi varaa mokata.