Love Maze || finnish

4.

Muutaman päivän ajan Lucas oli jotenkin onnistunut välttelemään mua, enkä mä sen takia päässyt kysymään siltä, että tarkottiko se oikeasti sitä mitä sanoi. En olisi uskonut pojan vain töksäyttävän sellaista asiaa huolimattomasti suustaan, enkä varsinkaan olettanut hänellä olevan minkäänlaisia tunteita minua kohtaan. Kaikki tuli niin yllätyksenä.

Kun mä sitten loppuviikosta sain nykäistyä Lucasta hihasta sivummalle puhumaan töiden lomassa mun kanssa, se vältteli mun katsetta aika sujuvasti. "Onko sun äitis vielä vihanen?" kysyin haravoidessani Lucaksen kanssa asuinrakennuksen pihaa. Vastaukseksi sain kuitenkin vain pienen pään pudistelun pojan haravoidessa omaa aluettaan nurmikosta. "Joudunko mä lähtemään täältä, niinkuin sä sanoit?" kysyin uuden kysymyksen miettien viimemaanantaita, ja meidän pientä sanailua puhuttelun jälkeen pihalla.

"Et joudu." Lucas tiuskaisi ja nojasi haravansa varteen nostaen katseensa minuun. "Oliks sulla jotain tärkeetäkin asiaa vai saanko mä jatkaa rauhassa mun hommia? Ja sullakin oli ihan oma alue haravoitavana toisella puolella pihaa."

"Itseasiassa mulla oli." sanoin yrittäen pitää itseni rauhallisena. "Tarkotiks sä oikeesti sitä mitä sä sanoit sillon maanantaina ennen kun lähit juosten takas sisälle?" kysyin katsoen tiukalla katseella Lucasta suoraan silmiin, joissa huomasin pienen paniikin. 

"Mit- häh- En!" poika vastasi takellellen. Epäilin pojan sanoja vahvasti, mutta päätin kuitenkin vain nyökätä ja jatkaa haravoimistani. 

"Eli sulla ei ole minkäänlaisia tunteita mua kohtaan?" varmistin vielä pitäen katseeni vehreässä ruohossa. 

"Ei.. kai" Lucas mutisi, alkaen itsekin sitten taas haravoimaan. "Tai siis- kun- ei mulla voi olla- tai siis ei saa olla." 

"Miks ei?" kysyin ihmeissäni, lopettaen haravoinnin toisen kerran.

"No.. No koska sä seurustelet. Etkä sä halua erota sun tyttöystävästäs ettet sä satuta sitä. Ja mä ymmärrän sen kyllä, ei sun tarvikkaan erota mun takia. Sen takii mun ei pitäny kertoo sulle sitä että mä tykkään susta. Eikä mulla ole edes mitään hajua siitäkään oletko sä homo vai hetero. Tai no kyllä mä sen nyt tiedän, kun sä seurusteletkin tytön kanssa. Mulle tuli silti pieni toivon kipinä kun sä sanoit sillon autossa, ettei sulla olis tunteita sitä kohtaan, mut sekin haihtu kun mä näin sut Vilman kanssa sillon saman päivänä rannalla." vanhempi kertoi pitäen katseensa nurmikossa. Mulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä mun nyt kuuluisi sanoa tai tehdä, joten mä päätin olla vaan hiljaa. Aluks.

"Tuu aitan eteen tänää kymmeneks. Jooko?" kysyin epävarmana suunnitelmastani. "Tai tuu sittenki mun huoneeseen. Mulla ei oo kämppistä." korjasin. "Tai ehkä tässä nii mennään kävelee" sanoin vaihtaen vielä kerran tapaamispaikkaa.

"Eli tässä kympiltä?" Lucas varmisti ja nyökkäsin hänelle myöntävän vastauksen. 

-

Painoin hiljaa mun huoneeni oven kiinni, jottei muut heräisi, jos ne ees nukkuikaan vielä. Itse mä ainakin olin jo niin väsynyt, että olisin voinut nukkua seuraavat viisi päivää putkeen, vaikka tämä olikin mulla vasta toinen viikko täällä. Kuitenkin mä yritin hiippailla mahdollisimman hiljaa pois meidän asuntolasta, ettei kukaan tulisi kysymään multa mihin mä menisin kello kymmenen illalla. Kuitenkin mun kaikki hiippailu meni hukkaan kun mä näin Vilman ja muutaman muun tyypin ruokapöydän ääressä juttelemassa. "Mä meen hetkeks ulos." huikkasin ja kävelin nopeasti eteiseen laittamaan kenkiä jalkaani. 

"Mihin sä oot menossa?" Vilman heleä ääni keskeytti mun toiminnan. Nostin katseeni ovenkarmiin nojailevaan tyttöön ja toistin äskeisen lauseeni. Eikö se muka kuullut sitä keittössä vai epäilikö se jo jotain?  mietein astellessani parilla askeleella Vilman luo.