Love Maze || finnish

9.

Me saatiin Lucaksen kanssa just ja just tehtyä kaikki ne hommat, jotka Minja oli meille määrännyt, ennen kuin ne tuli takas niiden retkeltään. Me oltiin maattu Lucaksen kanssa mun sängyssä suunnilleen neljästä asti ja kello alkoi lähennellä jo puoli kahdeksaa illalla. Kurottauduin antamaan Lucakselle vielä nopean suukon poskelle, ennen kuin nousin pois pojan kainalosta.

"Ne tuli takas nyt" totesin katsahtaessani sälekaihtimien peittämästä ikkunasta ulos. Mun suunnitelmani oli, että mä eroaisin huomenna vihdoin Vilmasta. Sen jälkeen me oltaisiin vielä loppuviikko Lucaksen kanssa hiljaa meidän suhteesta, ennen kuin alettaisiin olemaan avoimesti yhdessä.

"Meen kannattaa sit vissiin mennä alas ettei kukaan käräytä meitä" Lucas sanoi ilkikurisesti ja tuli halaamaan mua takaapäin. Mun kasvoille nousi väkisinkin hymy. Ehkä kaikki järjestyisi vihdoin, eikä Vilmakaan alkaisi vihaamaan mua. 

Kun mä näin Vilman nousevan pois minibussista, mun mahassa muljahti ikävästi. En mä ollut tottunut eroamaan kenestäkään. Kaikissa mun suhteista se toinen osapuoli on aina alottanut puhumaan erosta, johon mä olen aina myötäillyt että "Joo, ehkä se on parempi meille molemmille"  ja asia on aina ollut sillä selvä ja kavereina ollaan pysytty, jos on ollut samat kaveripiirit siinä ympärillä. Mut ehkä mun pitäis vaan hokea itsellenikin sitä samaa sanontaa "kerta se on ensimmäinenkin" ja ryhdistäytyä. 

Astelimme muita vastaan ulos ja olimme sopineet jo valmiiksi, että jos joku kysyisi miksi tulimme asuntolasta yhdessä, sanoisimme, että olimme vain siivoamassa. Vilma tuli vauhdilla luokseni ja hyppäsi suoraan syliini. Vilkaisin Lucasta anteeksipyytävällä katseella ja halasin Vilmaa takaisin. 

"Millasta oli?" kysyin kuin jokapäiväisiä kuulumisia.

"Meillä oli tosi kivaa, mut mulla ois ollut vielä kivempaa jos sä oisit ollu mukana" Vilma totesi ja irrottautui niin, että pystyi antamaan mulle suukon huulille. "Mä haluun nukkua sun vieressäs ens yön." Vilma vielä ilmoitti, ennen kuin se lähti kuljettamaan mua takaisin sisälle. Suunnitelmissani oli vielä kiittää Minjaa tästä päivästä, mutta ehkä Lucas hoitaisi sen mun puolestani. 

-

Aamulla mä heräsin siihen, kun melkein tipuin sängystäni. Mä vilkaisin nopeasti kelloa ja näin, että se oli jotain vaille yhdeksän. Herätin Vilman vierestäni ja käskin tulla mun kanssa samaan aikaan aamupalalle. Oikeasti sillä ei olisi ollut niinkään väliä, mutta tänään oli se päivä, jolloin olin luvannut Lucakselle erota Vilmasta, ja halusin sen mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Halusin tehdä sen näin aamupäivällä kun olisin vielä unenpöpperössä, enkä olisi niin jännittynyt ja pelkurimainen tilanteen tullessa. 

Vedin harmaat lökärit jalkaani ja mustan t-paidan päälleni. Odotin Vilman saavan vielä omat vaatteensa päälleen, ennen kuin lähdimme astelemaan kohti päärakennusta. 

Ilma oli kostea ja painava, juuri sopivan kliseinen erolle. "Tänään varmaan sataa vielä" Vilma totesi vierelläni ja katseli tummentunutta taivasta. Toisaalta mua alkoi vähän säälittää Vilma. Sen perheessä ei oo asiat kunnossa, ja nyt mäkin vielä jättäisin sen, mut ehkä kuitenkin parempi niin. Mumisin lopulta jotain vastaukseksi ja avasin Vilmalle oven. 

Lucas istui ruokapöydän toisessa päässä ja katseli mua tarkkaavaisena. Katsoin sitä hetken epävarma ilme kasvoillani, ennen kuin väänsin naamalleni hymyn ja käännyin katsomaan ensin Minjaa ja sitten Vilmaa, joka oli jo istunut toiselle vierekkäin olevista tuoleista. 

Istahdin Vilman viereen ja tunsin edelleen Lucaksen pistävän katseen itsessäni. Sade ropisi keltaisen talon ikkunoihin ja uutisissa lupailtiin loppuviikolle rajuja ukonilmoja. Koko kesän lämpötila oli pysytellyt kahdenkymmenen asteen yläpuolella, joten toivon mukaan ukkosmyrsky hieman piristäisi kuihtumaisillaan olevia pihakasveja.