Love Maze || finnish

11. Epilogue

Kesä loppui mun omasta mielestäni ihan liian nopeasti. Mä olisin voinut jäädä vielä vaikka koko vuodeksi Lucaksen luo ja skipata koulun. Kuitenkin, äiti pakotti mut lähtemään kotiin ja siitä on nyt noin kuukausi, kun mä lähdin itkua pidätellen sieltä leiriltä. Me yritetään Lucaksen kanssa nähdä vähintään joka toinen viikonloppu, ja ensviikonloppuna se tulee ekaa kertaa meille. Mä aion esitellä sen vihdoin kunnolla mun perheelle ja kavereille, kun kaikki on vaan kuullut multa huhuja siitä, kuinka ihana ja komea Lucas on. 

Poliisi oli kertonut Lucakselle heti sen jälkeen kun mä olin lähtenyt, että palo oli lähtöisin salamasta, just niin kuin mä ja Lucas oltiin luultukin. Ne aikoo kuulemma rakentaa ensi kesänä palaneen tilalle uuden varaston vakuutusrahoilla ja Minja on jo luvannut mulle, että mäkin saisin mennä auttamaan rakennustöissä. Minja on myös sanonut, että mä voisin mennä sinne joka kesäksi, niin me saataisiin Lucaksen kanssa olla vastuussa kesäleireistä. 

Vilma antoi mulle myös anteeksi lopulta. Viimeisenä päivänä se tuli vetäsemään mut hihasta vähän kauemmas ja sanoi, ettei jaksa olla mulle vihainen enää. Se myönsi, että sitäkin oli alkanut kyllästyttämään meidän suhde, muttei ollut saanut vaan tarpeeksi rohkeutta sanoa siitä mulle. Vilma pyysi multa anteeks sen suuttumista sen tulipalon aikaan ja sanoi ettei olisi saanut suuttua mulle sillä lailla. Tottakai mä annoin sille anteeks, ja nyt me ollaan ihan hyviä kavereita. Mä kuulin myös huhuja, että se ois kiinnostunut mun pikkuveljestäni, mutta mä päätin etten usko ennen kuin mä nään ne yhdessä.

Mun kaverit ja perhe on ottanut tosi hyvin vastaan sen että oon homo ja että mulla on poikaystävä. Äiti tukee mun ja Lucaksen suhdetta kaikin mahdollisin tavoin ja suostuu viemään mua Lucaksen luo, vaikka sillä olisi yövuoro seuraavana yönä. 

Lucas kirjoittaa itsensä ylioppilaaksi tänä syksynä ja mä teen saman vasta keväällä. Toisaalta mua harmittaa vähän kun molemmilla on stressiä kokeista eikä me pystytä näkemään toisiamme melkein vuoteen niin usein. Mut me suunniteltiin tää näin siks, että me päästään toistemme ylppäreihin.

○●○● 

A/N: Tää tarina tuli nyt päätökseensä, ja mä haluan kiittää kaikkia lukijoita, jotka on jaksanut lukea mun töherryksiäni. Mä pahoittelen tätä tönkköä lopetusta, mut lopetukset ei oo vaan koskaan ollut mun juttu ja se on yks asia missä mä yritän kehittyä kirjoittajana. Mulla on jo muutama tarinaidea takataskussa, joten toivottavasti saadaan tulevillekin tarinoille lukijoita! Kertokaa ihmeessä pielipiteitä tästä tarinasta, tai jos on jotain mitä ois voinu parantaa. Tää oli myös vähän tällänen lyhyempi "kirja", mut musta tuntui et tää on hyvä jättää tähän. Kiitän ja kumarran, nähdään toivottavasti seuraavaks uusien tarinoiden parissa!