Love Maze || finnish

5.

Olin selvinnyt aamupalasta yllättävän rauhallisesti. Toisaalta, Lucas ei edes ollut samassa tilassa, joka helpotti paljon oloani. Joka tapauksessa pelkäsin koko ajan, että poika tulla tupsahtaisi jostakin  ihan yhtäkkiä.

Nyt me sitten olimme Vilman kanssa makaamassa mun sängyssä, taas. Tätä me oltiin tehty tyyliin siitä asti kun me päätettiin alkaa seurustella. Jotkut voi sanoa tätä "alkuhuumaksi", kun halutaan vaan olla sen toisen lähellä koko ajan, mutta mulle tää ei oikeastaan merkinnyt mitään. Mulla oli ehkä vähän huono omatunto siitä, että mä yleensäkin seurustelin Vilman kanssa ja ikään kuin johdatin sitä harhaan. Pitäsikö mun kertoa sille että tää on mulle vaan kulissia?

Mä havahduin yhtäkkiä mun ajatuksistani, kun Vilma istahti mun lantiolle ja hyökkäsi mun huulieni kimppuun. Vastasin ensimmäiseen suudelmaan, mutta sitten mun oli pakko irrottautua. "Mitä sä teet?" kysyin naurahtaen.

"Mä en tiedä mitä sä teit eilen tai kenen kanssa sä olit, mutta mä näytän nyt että sä oot mun." Vilma kertoi päättäväisenä, kunnes se alkoi imeä mun kaulaa, hyvinkin kiihkeästi.

Työnsin Vilman irti itsestäni ja katsoin sitä kysyvänä. "Mistä sä puhut?"

"Mä tiedän ettet sä käyny eilen lenkillä. Ja mä oon myös aika varma siitä että sä tapasit jonkun, koska sulla oli farkut ja huppari. Ja sä sanoit mulle ettei sulla mee kauaa, mut sit sulla menikin enemmän kun puol tuntii."

Huokaisin ja painoin katseeni alemmas. "Vilma... Sun ei tarvii huolehtia siitä. Mut okei, mä en ollut lenkillä. Anteeks et mä valehtelin." pahoittelin ja näin selvästi Vilman järkyttyneen ilmeen. "Mä olin sopinut yhen tapaamisen."

"Kenen kanssa? Ja miks niin  myöhään illalla?" 

Huokaisin uudemman kerran. "Lucaksen. Sen tän perheen vanhimman pojan. Ja siks niin myöhään, koska me ei haluttu et kukaan kuulee meidän keskustelua. Me siis rytättiin Minjan auto vahingossa viimemaanantaina kun meidät lähetettiin kauppaan. Me vaan puhuttiin siitä et joko se asia oli hoidettu ja millä tavalla. Ei mitään sen ihmeellisempää. Sä voit luottaa muhun." kerroin katsoen koko ajan Vilman silmiin, jotta se uskoisi mun tarinoinnin. Eihän koko juttu ollut valetta. Mitä mä kerroin oli oikeesti tapahtunut, mutta me ei vaan Lucaksen kanssa puhuttu siitä just silloin. Kuitenkin koko mun sepitys meni Vilmalle läpi ja se suostui nousemaan vihdoin mun päältä pois. 

"Miks sä valehtelit mulle? Sä oisit voinu heti sillon illalla sanoo mulle ton saman."

"Mä tiedän. Anteeks. Mä en vaan halunnut että sä jäisit miettimään kenen kanssa mä menisin ulos kymmeneltä illalla. Mä jotenkin aattelin et ois paljon helpompi valehdella sillon ja kertoo totuus myöhemmin jos se asia tulis puheeks." Sepitin taas jotain omaani. 

"Sä saat tän kerran anteeks, mut voisiks sä tulevaisuudessa sanoo ihan rehellisesti mihin sä meet ja kenen kanssa? Vaikka mä oonkin blondi, mä en silti ole tyhmä."

Päädyin vain nyökkäämään vastaukseksi. Kaappasin Vilman halaukseeni ja painoin pienen suudelman tytön hiusten sekaan.

-

Koko loppupäivänä me ei tehty mitään muuta, kuin vain maattiin sängyssä. Illallakin me mentiin aika ajoissa jo nukkumaan. Tai ainakin mä menin, Vilmasta mä en tiennyt, kun se ei suostunut nukkumaan mun vieressä. Aamulla mä mietein hetken, että oisko se jo mennyt aamupalalle, mut samalla tavalla kuin eilenaamullakin, se tuli hakemaan mut erikseen aamupalalle.

Me saavuttiin päärakennukselle ja mä näin jo kaukaa ikkunasta Lucaksen keittiössä. Mua alkoi yhtäkkiä jännittämään ihan hirveästi Lucaksen näkeminen. Me ei oltu eilen nähty, ja lauantainen sessio siellä metsässä oli varmasti molemmilla vielä suhteellisen tuoreessa muistissa.