Love Maze || finnish

3.

Koko loppuviikko mulla meni tarkkaillessa Vilmaa. Päivisin tyttö oli hyvinkin iloinen ja reipas, mutta iltaisin jokin alkoi vaivaamaan sitä ihan selvästi. Jopa Lucas, mun yllätyksekseni, oli unohtunut mun mielestä keskittyessäni enemmän vain Vilmaan. 

Vaikka koko viikon olin tarkkaillut Vilmaa ja yrittänyt selvittää tytön ongelmia, en ollut saanut mitään selville. Tietenkin, olisi ehkä helpottanut jos olisin puhunut tytölle jotakin, mutta minä kun olen sellainen ujo paska tällaisissa tapauksissa, niin enhän mä ollut tietenkään mennyt puhumaan sille. Jotenkin mua harmitti se, etten mä uskaltanut tehdä kaikkea, mikä olisi ehkä kannattanut, kuten vaikka pyytää tässä tapauksessa Vilmaa juttelemaan mun kanssa joku ilta. 

Ajatuksenkulkuni keskeytti kevyt kopautus huoneeni oveen. Katsahdin nopeasti yöpöydälläni seisovaa digitaalikelloa, joka näytti kymmentävaille kahdeksaa illalla, ennen kuin pyysin koputtajan sisään huoneeseeni. Tulija oli Vilma. Juuri kun olin ajatellut tyttöä, se ilmestyi kuin tyhjästä. 

"Voinks... Tai siis.. Voiks sä taas tulla mun kanssa hetkeks rannalle?" pieni hento ääni pääsi tytön suusta. Hämäännyin tytön kysymyksestä, ennen kuin tajusin nyökätä myöntävästi.

"Tietysti."

-

Kultainen hiekka liikahteli jälleen paljaiden jalkojemme alla kävellessämme pitkin rantaviivaa. Koko pienen matkan rannalle molemmat olimme pysyneet hiljaisina, minä sen takia etten tiennyt mikä olisi ollut sopivaa sanoa, ja Vilma ehkä siksi ettei halunnut muiden kuulevan mitään. Ei sillä että matkalla joku olisi kuullut, mutta ei sitä ikinä tiennyt kuinka kauas hiljaisuus kantaa. 

"Niin siis..." kuulin viereltäni. Pysähdyimme yllättäen ja käännyin kasvokkain Vilman kanssa. Katselin tytön välkkyviä sinisiä silmiä, ja ennen kuin edes tajusin, tuo painoi huulensa omilleni. 

Silmäni rävähtivät auki. Mitä? Nopeasti painoin silmäni kiinni ja vastasin epäröiden suudelmaan. Tää on niin väärin.. Jotenkin tuntui, kuin pettäisin Lucasta, vaikka poika ei edes tiennyt vielä tunteitani häntä kohtaan. Tunteitani, joiden olin muutenkin luullut jo katoavan. 

Irrottauduin ja katselin hämmästyneenä Vilman ilmettä. "Sori.. Enhän mä ees tiiä seurusteletko sä. Ei ois pitäny tehä tota. Aargh vittu mä oon idiootti!" tyttö sanoi turhautuneena omalle toiminnalleen ja siirteli katsettaan hiekassa.

"Ei se mitään. En mä seurustele" onnistuin sanomaan ja saamaan pienen hymyn aikaiseksi huulilleni. Näin Vilman kasvoilla helpotuksen, jonka perässä tuli peni helpottunut huokaus.

"Mut anteeks silti. En mä ois saanu tehä sitä noin vaan. Mä va-"

Keskeytin Vilman sanat uudella suudelmalla. Mä en edes tiennyt miks mä tein sen, ja jossain syvällä mun pään sisässä joku ääni huusi että tää ois väärin enkä ois saanut tehdä sitä.  

Ihan sama. Nyt mä aion todistaa itelleni etten oo homo! ajattelin ujuttaessani kieltäni tytön huulien välistä. Otin Vilman kasvot hellästi käsieni väliin, ja huomasin tytön nauttivan suudelmastamme. Mieleni huusi itseäni lopettamaan, mutta jatkoin yhä intensiivisemmin suudelmaamme. 

Lopulta pakotin itseni irrottautumaan tytön huulista. Katselin Vilmaa hetken hymyillen, ennen kuin kysyin: 

"Haluutko sä olla mun tyttöystävä?"

Miksi mä kysyin noin?!

Vilman kasvoille helahti haaleanpunainen sävy, jonka tuo peitti nopeasti käsillään. "Hmh?" hymähdin kysyvästi. Lopulta sain vastaukseksi pienen nyökkäyksen ja vatsassani läikähti ilo. Nostin tytön syliini ja painoin pienen suudelman tuon huulille hymyillen.