Love Maze || finnish

8.

Aamulla mä heräsin joskus kasin maissa siihen, kun mulla oli jäänyt ikkuna auki, ja koko leiri oli nyt lähdössä kaupunkiin. Paitsi tietysti mä ja Lucas, koska Minja oli suorastaan käskenyt meitä jäämään tilalle koko päiväksi, kahdestaan. 

Pienen yrityksen jälkeen todettuani, etten enää saisi unta, päätin kurottaa puhelimeni yöpöydältä. Yleensä ensimmäisenä mä näin Lucaksen "huomenta"- viestin tai snäpin, mutta nyt mua ei odottanut yksikään Lucaksen laittama viesti. Sen sijaan mulle oli tullut "streakit" muutamalta tyypiltä ja äitiltä jotain viestiä. 

Vastattuani snäppeihin ja äidin viestiin, käännyin vatsalleni ja päätin katsoa jotain netflixin uutuussarjaa ainakin sen aikaa, että leiriläiset pääsisivät lähtemään. Tiesin Vilman olevan menossa myös kaupunkiin mukaan, joten en halunnut tytön alkavan kyselemään multa, että miksi mä en tulisi mukaan. Minja on varmaan keksinyt siihenkin että mä olisin kipeä tai jotain, jos Vilma sitä sattuisi jostain syystä Minjalta kysymään. 

Siinä samalla mulle tuli mieleen, että enhän mä ollut Minjalle mitään kertonut. Eilen mä en ollut yhtään ihmetellyt sitä, että miten helvekossa se blondi nainen tiesi mun ja Lucaksen riidasta, saati sitten mun suhteista Lucakseen ja Vilmaan. Kampesin perseeni ylös sängystä ja katselin ikkunasta, kuinka minibussi ajoi tilan puuportista ulos. Etsin nopeasti harmaat lökärini ja jonkun t-paidan päälleni ja juoksin alakerran kautta suoraan ulos, suunnaten tieni päärakennukselle.

Riuhtaisin ulko-oven auki ja löysin heti Lucaksen keittiöstä. Näin pojan kasvoilla samaan aikaan vihaisen ja yllättyneen ilmeen rynnätessäni pöydän toiselle puolelle Lucasta vastapäätä. "Kenelle kaikille sä oot kertonut?" 

"Täh?"

"Älä esitä ettet sä tiiä mitä mä tarkotan!" tiuskaisin pojalle, joka hörppi tyynen rauhallisesti mun edessä aamukahviaan. "Kenelle kaikille sä oot kertonut musta ja Vilmasta ja meistä?"

"Eiks kaikki muka tiedä sun ja Vilman suhteesta?" Lucas heitti vastakysymyksen. "Te ette osaa pitää salassa yhtään mitään. Te ootte niin läpinäkyviä"

"Älä ala nyt sarkastiseks vaan vastaa mun kysymykseen!" korotin ääntäni ja löin nyrkilläni pöytään. Yleensä mä pysyin tosi rauhallisena kaikissa riitatilanteissa, mutta nyt mua hermostutti mun ja Lucaksen välinen, periaatteessa turha riita, ja se, että se oli kertonut ainakin Minjalle meidän suhteesta, vaikka me molemmat luvattiin alussa, ettei kerrota kenellekkään. Edes mä, joka yleensä reetuu kaiken äitille, en ollut kertonut mistään mitään mun perheelle, en edes Vilmasta. Sen mä voin myöntää, että Vilman kanssa me oltiin ihan avoimessti yhdessä, mutta ei me sitäkään koskaan missään huudeltu. 

Lucas huokaisi syvään mun edessäni ja nousi seisomaan. "Mä en suostunut jäämään tänne koko päiväksi sun kanssa kahdestaan ihan vaan, että mä saisin kuulla sun huutoas heti aamusta alkaen. Meidän oli tarkotus sopia tän päivän aikana, mut ilmeisesti se on sulta liikaa vaadittu." poika totesi ja jätti mut tyrmistyneenä keittiöön. Lucaksen askeleet kulkivat olkkarin kautta eteiseen, ja pienen hetken päästä ulko-ovi pamahti kiinni. 

Vittu taas mä mokasin!

-

Pari tuntia kului ja kello alkoi lähentyä kymmentä. Ruokahalua mulla ei ollut jäljellä enää hiventäkään, ja kaikki hommat mitä Minja oli mulle antanut, tuntui elämää raskaammilta. Lucas ei ollut suostunut puhumaan mulle, vaikka mä olin yrittänyt pyytää siltä anteeks jo muutaman kerran. Onneksi päivää oli vielä jäljellä, sillä muuten Minjan järjestämä kaupunkipäivä olisi mennyt kokonaan hukkaan, ainakin mun ja Lucaksen osalta. 

Tunsin puhelimen värinää taskussani ja etsein samsungin käsiini. Vilma. "Moi?" vastasin kysyvästi.

"Miks sä et oo täällä? Ois ollu kiva jos säkin oisit ollu mukana." kuulin Vilman iloisen äänen puhelimen toisesta päästä.