LASI

7

- Ä-älä koske muhun! kiljaisen. Hyppään ylös maasta samaisella sekunnilla ja nypin vaatteistani irti roskia, jotka olivat maassa.
- Sori! tuo sanoo ja vetää kätensä äkkiä pois. Mulkaisen olentoa.
- Mikä vittu sä oot? Mä vaan halusin tulla metsään yksin rauhottumaan!älähdän ja tunnen silmieni kostuvan. Kyyneleet ovat joko vihasta tai turhautumisestani.
- Sori.. mä oon no ihmissusi, tuo kertoo miltei kuiskaten.
- Mä en jaksa tällästä höpötystä! kiljaisen ja polkaisen maata korkokengälläni. Tunnen suolaisen kyyneleen valuvan poskeani pitkin. Pyyhkäisen sen nopeasti pois.
- Sähän näit ku mä muutuin. En mä höpise, poika huomauttaa. Ai niin. Tosiaan näinkin. Voi vittu. Se on ihmissusi!
- Älä syö mua! vinkaisen. Silmistäni loistaa vuorostaan pelko.
- Mä en syö ihmisiä, poika naurahtaa ja katsoo minua huvittuneena. Kai minä saan olla hieman peloissani, kun näen ensimmäistä kertaa fantasia olennon muualla kuin leffoissa!
- Onko ihmissusilla nimet? kysyn varovasti. Koitan samalla rauhoittua vaikka tilanne on totaalisen hirveä. Jos käyttäydyn hyvin niin se ei saata vahingoittaa minua. Kai?
- On. Mä oon Daniel, hän esittäytyy ja ojentaa kätensä.
- Netta, vastaan ja kättelen Danielia tärisevin käsin.

- Mikä sut toi tänne? En yleensä nää täällä ihmisiä, Daniel kysyy ja kurtistaa kulmiaan mietteliäästi. Tuuli heittelee hänen tummanruskeita hiuksiaan.
- No.. mä yleensä tuun tänne rauhottumaan, selitän.
- Saat tulla useamminkin, Daniel tokaisee ja katsoo minua. Poskeni muuttuvat punaisiksi.
- Okei.
Daniel väläyttää minulle hammashymyn.
—————
Mitäs piditte tästä osasta? Nyt alkaakin jo selviämään kuka se Daniel on! :D