Juoksen metsässä. Vihdoinkin olen yksin. Kaikessa hiljaisuudessa. Hengitän metsän raikasta ilmaa. Istahdan kivelle, jossa on hieman sammalta. Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa? Kaikki olisi helpompaa jos Kaisa ei kiusaisi.
Olen noin vartin punninnut ajatuksiani kokoon kunnes havahdun. Lähellä olevassa puskassa on jokin. Tiedän että se on varmaan orava tai vastaava, mutta silti sydämeni lyö villisti.
- No kuka siellä? kysyn lempeästi. Toivon sen hartaasti olevan orava. Se on kaikkea muuta kuin orava. Se on susi.
- Susi! kiljaisen niin kovaa kuin voin. Ponkaisen paniikissa ylös kiveltä ja olen valmiina juoksemaan henkeni edestä. Susi pysyy kuitenkin vain paikallaan ja katselee minua. Onkohan sillä asiaa? Vedän syvään henkeä ja tunnen kylmän hien valuvan niskassani.
- H-hei, tervehdin sutta. En tiedä olenko hullu kun puhun sudelle. Susi istahtaa maahan ja heiluttaa häntäänsä. Tämäpä outoa. Vaihdan asentoani ryhdikkäämmäksi.
- Öh.. onko asiaa? kysyn varovasti. Tunnen itseni totaalisen tyhmäksi. Kuka helvetti puhuu villille sudelle keskellä metsää? Minä.
Yhtäkkiä suden tassut muuttuvat ihmismäisemmiksi. Sydämeni syke kiihtyy entisestään. Pian suden häntä katoaa ja se alkaa seisoa kahdella jalalla. Kuin silmänräpäyksessä susi onkin komea poika.
- Mitä.. hittoa? uskaltaudun päästämään suustani. Tunnen jalkojeni pettävän ja lysähdän maahan.
- Anteeks! Ootko kunnossa? susi mikälie poika kysyy huolissaan. Poika polvistuu eteeni ja katsoo valkoisia kasvojani. Meinaan varmaan oksentaa.
_____
Heheh tässä vähän jännempää lukua! Sairas - kirjassa on nyt 2K lukijoita!! Kiitos ihan kauheesti! Ja tässäkin on jo yli 100! <3
YOU ARE READING
LASI
WerewolfJATKO-OSA "SAIRAS" TARINALLE. ___ Netta on kahdeksannella luokalla. Joka päivä hän osallistuu kiusaamiseen, vaikka sisimmässä pistelee. Yhdessä paikassa Netta löytää rauhan. Metsässä. Mutta asustaako metsässä muita ihmisiä? Vai ovatko he edes ihmisi...
