LASI

10

Ilta alkaa hämärtää ja hyvästelen Danielin. Hän saattaa minut vielä pimeän metsän läpi kunnes sanon pärjääväni omillani.

Kukaan ei ole kotona kun tulen. Painan valot päälle ja hieron silmiäni yhtäkkisestä valaistuksesta. Riisun ulkovaatteet ja kompuroin väsyneenä yläkertaan. Heittäydyn sängylle puhelin kaverinani. Mistäköhän olen jäänyt paitsi? Vain pari tuntia ja olet jo aivan pihalla uusista uutisista. Kaisalta on tullut viesti.

Kaisa: Missä sä oot? Mennääks huomenna keskustaan? Tarviin uuden mekon!
Netta: Joo. Pääsen. Äiti ei oo ees kotona. Mäki voin ostaa samalla jotain.
Kaisa: Jes hyvä! Tuun hakemaan sut huomenna aamupäivällä! <3

Avaan Instagramin ja näen heti ensimmäisen Kaisan uuden päivityksen. Kuvassa on Kaisa ja Aleksi tekemässä kielareita. Yök. Olen kuitenkin kateellinen Kaisalle. Kaikki pojat aina liimaantuvat häneen. Minäkin haluan jonkun. Mutta miten joku voi rakastaa minua jos en itsekään rakasta itseäni? Sepä onkin kiperä kysymys.

Aamu sarastaa ja huomaan nukahtaneeni vaatteet ja meikit päällä. Katselen peilistä zombimaisia kasvojani. Uh. Kello on jo yli kymmenen. Hyppään sängystä ylös ja pesen meikit. Meikkaan myös uuden kerroksen. Valitsen kaapista valkoiset ihoa nielevät farkut ja tiukan topin. Ne korostavat laihaa kroppaani. Kaiken pitää olla nykyään kaunista ja laihaa. Epäluonnollista. Silloin kelpaa.

Syön alhaalla jogurttia ja pakkaan lompakon ja puhelimen merkkilaukkuuni. Asettelen vielä vaaleita pitkiä kutrejani peilin edessä kunnes ovikello soi kimakasti.
- Moi, tervehdin Kaisaa avatessani oven.
- Moi rakas! Ootko jo valmis? Kaisa kysyy heleästi. Ruskeat harjatut hiukset yltävät olkapäiden alle juuri ja juuri. Meikki peittää hänen todelliset kasvonsa täydellisesti.
- Juu, sanon ja otan laukun olalleni. Sujautan korkkarit jalkaani ja kiskaisen ohuen nahkatakin päälleni.

Ulkona on kylmä ja hytisen vähissä vaatteissani. Kaisa kiertää vaatekauppoja ja sovittaa lukusia mekkoja, mutta mikään ei kuulemma käy. Itse ostan uuden tuubitopin ja kynsilakkaa. Kävelemme edestakaisin kauppakeskuksessa ja heiluttelen tylsistyneenä BikBokin muovikassia kädessäni. Vihdoin Kaisa löytää mustan ihoa myötäilevän mekon.
- Tämä on hyvä! hän ilmoittaa ja peilailee sovituskopissa.
- Se on kyllä kaunis, totean. Se oikeasti sopii Kaisalle. Suljen sovituskopin
verhon ja Kaisa vaihtaa omat vaatteensa takaisin. Kävelemme kassalle maksamaan.

______

Yyh oon niin pahoillani oikeesti ku näitä lukuja tulee niin hitaasti.. Koitan kuitenkin mahollisimman nopeesti julkasta näitä! <3