On sunnuntai ja päälläni on nuhjuiset aamutossut ja valkea yöpaita (ja tietenkin pikkuhousut). Istun sohvalla vilttiin kääriytyneenä ja syön äidin terveysjogurttia, joka on mahdottoman pahaa. Televisiossa pyörii My Little Pony. Olen niin iloinen ettei kukaan ole näkemässä minua nyt. Saan aika useinkin olla yksin kotona ilman häiriötä. Vaikka joskus olisi ihan kiva viettää aikaa oman äidin kanssa.
Kuulen yhtäkkiä lujan koputuksen ulko-ovella. Hipsin viltti olkapäilläni ovelle ja kurkistan ovireiästä. Oven takana seisoo Daniel. Sydämeni heittää voltin. Miten hän tänne on osannut tulla? En voi avata tämän näköisenä! Hyi kamala! Daniel koputtaa uudelleen. Minulla ei ole aikaa vaihtaa vetimiä. Asetan käteni kylmälle kahvalle. Hengitän raskaasti. Jokin pakottaa minua avaamaan oven. Klaks.
- Netta! Danielin silmistä paistaa puhdas ilo.
- D-Daniel, änkytän ja kietoudun vilttiin paremmin. - Miten ihmeessä sä tänne löysit? jatkan.
- Ai no siis... Mä... taisin seurata sua, Daniel mumisee ja painaa päänsä alas. Katson häntä hölmistyneenä.
- Sä siis niinku stalkkasit mua?
- No joo. Anteeks. Ajattelin vaan että ehkä sä et haluu tulla enää mun luo ja se loppuis siihe, mutta mä haluun vielä tutustuu suhun, Daniel selitti häpeä äänessään. Avasin pojalle ovea ja tämä tuli sisään.
- Oisin mä voinu tullakki, sanon ja lukitsen oven. Daniel ottaa kegät pois jalastaan.
- No joo, mutta jos mä pelotan sua, hän tokaisee surullisesti.
- Sä oot ihmissusi. Täytyy kyllä sanoa että se on uutta, naurahdan. Daniel katsoo minua hymyillen ja astuu peremmälle asuntooni. Kaikki sisustus on kauhean modernia. Valkoista ja mustaa. Siellä täällä hiukan harmaata. Äiti haluaa aina olla täydellinen.
- Oho. Hieno koti, Daniel rykäisee. Mumisen jotakin ja kävelemme olohuoneeseen. My Little Pony pyörii vielä televisiossa. Salamana sammutan television ja puna leviää poskilleni.
- Hei, mäki tykkään kyllä piirretyistä, Daniel kertoo lempeä hymy kasvoillaan. Vitsaileeko se? En ota siitä selvää. Istumme sohvalle jättäen väliin kuitenkin rakoa.
- Sori näytän ihan kamalalta nyt, soperran.
- Etkä näytä! Oot super kaunis! Daniel väittää kivenkovaa. Punastun hieman.
- K-kiitos, mumisen. Näytän silti omissa silmissäni kammottavalta.
_______
Woohoo oon niiiin innostunu nyt kirjottamaa Danielista. XD Toivottavasti teitäki kiinnostaa. :D Eipä mulla tässä nyt oikeen muuta oo. Noh, hyvää päivän/aamun/illan/yön jatkoa! Ja wow uudistunut wattpad! :0
YOU ARE READING
LASI
WerewolfJATKO-OSA "SAIRAS" TARINALLE. ___ Netta on kahdeksannella luokalla. Joka päivä hän osallistuu kiusaamiseen, vaikka sisimmässä pistelee. Yhdessä paikassa Netta löytää rauhan. Metsässä. Mutta asustaako metsässä muita ihmisiä? Vai ovatko he edes ihmisi...
