LASI

9

Kävelemme tilavaan keittiöön. Keittiön keskellä on puupöytä, jolla lepää kulho täynnä omenoita.
- Laitan teille smoothiet! Ofelia sanoo ja kaivaa laatikosta hedelmiä. Eivätkö sudet syökään lihaa? Olen hieman hämmentynyt.
Daniel huomaa hämmentyneen ilmeeni ja kuiskaa korvaani:
- Me yritetään lopettaa lihan syöntiä.. välillä se on hieman vaikeaa, mutta mä aion päästä ihmisten kouluun.
Nyökkään ymmärtäväisesti vaikka olen aika pihalla tästä uudesta niinsanotusta maailmasta. Tehosekoitin hurisee ja katselen varpaitani kiusaantuneena. Miksi olen täällä? Kuka normaali ihminen seuraa tuntemattomia? Vieläpä ihmissusia! Havahdun kun Ofelia työntää käteeni lasin, jossa on vihreä pilli. Laissa on keltaista juomaa.
- Kiitos, vastaan ja pyörittelen pilliä lasissa. Huomaan Danielin jo juovan omaansa.
- Äidin erikoinen! Ofelia hihkaisee.
Maistan smoothieta varovasti. Jos hän laittoi siihen myrkkyä! Minä kuolen varmasti. Smoothie sulaa suussani ja banaanin herkullinen maku sokaisee. En voi olla hymyilemättä. Hei, entä jos tässä on jokin huume? Ofelia haluaa minut ulos varmasti. Mitään kummaa fiilistä ei kuitenkaan tule. Smoothie on vain hyvää.
- Tiesin että tykkäät, Daniel naurahtaa ja tönäisee leikkisästi kättäni. Hymyilen ujosti. Tilanne on kuitenkin todella outo. Olen vieraan ihmisen - ihmissuden - asunnossa juomassa smoothieta. Hyvä Netta.

- Näytän mun huoneen, tuu, Daniel sanoo ja laskee tyhjän lasinsa keittiön puiselle pöydälle. Seuraan häntä käytävää pitkin jossa on pari ovea ja juon smoothieta. Daniel avaa valkoisen oven. Sen takana on sänky, jossa on mustat lakanat ja hylly jolla on paljon kirjoja ja XBox pelien kera. Sängyn vierellä kyyhöttää yöpöytä, jolla on kaksi XBox ohjainta.
- Kiva huone, mutisen. Daniel hymyilee ja istahtaa sängylle. Hän taputtaa sänkyä, jotta istuisin siihen. Teen työtä käskettyä. Istumme sängyllä kaikessa hiljaisuudessa. Välillämme on kuitenkin hajurako.
- Hmm. No.. Tykkäätkö sä pelata? Daniel lopulta kysyy.
- Joo. Mun äiti ei yleensä anna, koska se ei ole tyttöjen hommaa, huokaan ja lasken jo tyhjän lasin Danielin yöpöydälle.
- Häh? Sehän on ihan outoa! Kaikki saa pelata! hän tokaisee ihmeissään. Kohautan olkiani. Daniel ojentaa minulle ohjaimen ja käynnistää XBoxin. Huoneessa olevassa pienessä televisiossa käynnistyy valikko.
- Käykö tämä? hän kysyy ja osoittaa jotakin ampumispeliä. Nyökkään.

______
Oon tosi pahoillani, koska uusia osia ei ole tullut! Mutta kiitos aivan sikana kaikille ketkä on lukenu tätä! <3 Ajattelin jossain vaiheessa koota nää eri osat yhdeksi isoksi kirjaksi ja vähän laittaa kuvailua enemmän sekaan ja parannella. Jos vaikka tästä olis sitten kustantamo ainesta? Mutta sitten vasta kun kaikki osat ovat valmiit! :)