Paula

10. Uskomattoman paras Janne

///

Tosissaan julkasen näitä lukuja nyt vähän hitaammin ja syy on se, että alotin julkasemaan toistakin Mäntylaaksoon sijottuvaa tarinaa. Sen tapahtumat sijottuu vuosi ennen Paulan tapahtumia, ja se syventää tätä tarinaa aika paljon, koska siinä esitellään mm. Johannes (Jamin isoveli jonka hautajaiset oli ekassa luvussa), Jamin ja Matiaksen suhde ja muita tärkeitä henkilöitä ennen tän kirjan tapahtumia. Sitä kannattaa käydä vilkasemassa jos kiinnostaa :)

Kiitos vielä kaikista kommenteista ja voteista, ne merkitsee aina uskomattoman paljon <3

///

"Niin siis mitä sun ja Markuksen välillä oikeen tapahtui?" Kysyin Lailalta kun se letitti mun hiuksia ruokavälkällä.

"Siis ei yhtään mitään. Me vaan juteltiin ja se esitteli mulle niitten taloa. Ja sitten Patrick tuli ja Markus veti päänsä täyteen viinaa. Ei sen seurassa sitten enää jaksanu olla, se vaan vältteli kaikkia ja örvels jotain ihan paskaa. Ees Iiro ei saanu puhuttuu sille eikä Markus ees yrittäny. Mä olin sitten Joonaksen ja Roosan kanssa, mutta sitten Joonas meinas sammua ja mä autoin Roosaa viemään sen taksille."

Kohotin kulmiani ja Laila työnsi päätäni etukenoon. "Jami uteli tismalleen samaa. Te ootte kyllä yksiä draamannälkäsiä laamoja."

Vitsit miten hieno sana. "Mä aattelen enemmänkin että oon asioista laajasti kiinnostunu. Draamannälkänen laama ei nimittäin oo hirveen edustava nimitys."

Laila solmi toisen letin kiinni. "Se on just sopiva nimitys, usko tai älä."
"Oliko Jami ihan ookoo sen loppuillan?" Kysyin ja nousin istumaan Lailan viereen. Se kurtisti kulmiaan silmälasien takaa. "Etkö sä puhunu jo sen kanssa?"
"No joo mutta mä haluun kuulla vielä sun mielipiteen."

Laila nyökkäsi hitaasti."Siis jos ihan rehellisiä ollaan niin olihan se aika järkyttynyt, mutta ei varmaan yhtä shokissa kuin Matias. Vaikka se hengas siellä loppuillan jonkun muijan kanssa, se vilkuili koko ajan Jamia ja joi ittensä varmaan alkoholimyrkytyksen partaalle. Sehän oli käyny kuulemma Patrickin kimppuun sen jälkeen ku se oli mennyt kysymään Jamilta jotain. Musta oikeesti tuntuu että nää kaikki ihmissuhteet täällä on iha sekasi ja tosi monimutkasia. Niin ja joka toisella on alkoholiongelma."

En todellakaan voinut olla eri mieltä. Edes Tuusulassa ei ikinä ollut näin paljon draamaa. Ja kaiken lisäksi musta tuntu, etten mä vielä todellakaan edes tiennyt kaikkea.

Ruokala oli jo melkein tyhjä kun me otettiin reppumme maasta ja lähdettiin pois.

Naulakoiden luona Patrick Helen kuitenkin käveli meitä kohti. Vaikka tunnit oli jo alkamassa ja väki oli vähissä, mä hämmennyin kun se pysähtyikin mein eteen. Lailan kulmat painu syvään kurttuun kun se katto arvostelevasti addun siniseen huppariin ja farkkuihin pukeutunutta poikaa. Patrickin silmä oli edelleen mustana ja huulessa näkyi selvä halkio.

"Hei tota me alotettiin eilen hissassa ryhmätöitä jotka pitäs olla huomiseks valmiina. Mä olin paikalla vaan puolet koko tunnista ja Jamia ja Matiasta ei näkyny. Mä en ehtiny tehä muuta kun valita aiheen niin mietin että jos ehittäs tehä se valmiiks. Jos sulla ei siis oo tänään mitään?"

Laila oli nostanu kätensä epäuskosen näkösenä puuskaan, mutta mä nyökkäsin. "Joo totta kai. Mennäänkö me vaikka kirjastoon tai johonkin kahvilaan?"
Patrick näytti aavistuksen vaivaantuneelta. "Ne vihaa nuorisoa kirjastossa amislaisten takia. Yks kahvila on toki auki mut siellä on hirvee ruuhka aina siihen aikaan."

"Joo no voidaan me mennä vaikka meille", ehdotin ja Laila kohotti epäuskoisena kulmiaan.
"Okei. Pääsetkö sä kahelta?"
"Juu."
"No mä ootan sua pääovilla", se sano, otti sivuaskeleen ja jatkoi matkaansa mein ohi.