Paula

12. Mäntylaakson ahtaus

Jami viipyi meillä seuraavan päivän iltaan saakka. Janne olisi tulossa kotiin vasta sunnuntaina, joten kun Jami lähti Joonaksen luokse kuuden aikoihin, mä jäin taas yksin.

Sovin Aleksin kanssa, että se tulisi käymään meillä pian alkavalla syyslomalla. Se kerto mulle puhelimessa kuulumisiaan, mutta melko pinnallisesti. Se mua vähän harmitti. Tietenkin mä olin tiennyt ettei muutto parantaisi meidän ystävyyttä. Se ei puhunut Eveliinasta enkä mä udellut siitä. Silti tuntu vähän nihkeeltä olla sen kanssa niin epämääräsissä ja sotkusissa väleissä. Miksei kaikki voinut vaan pysyä ennallaan?

Kun Janne tuli kotiin, me istuttiin alas ja selviteltiin joitain paperihommia liittyen Jarkon huostaanottoon. Sen mukaan sossut tulisi vielä käymään meillä kotona ennen kuin Jarkko voitaisiin lopullisesti sijoittaa tänne. Mun oli hankala piilottaa mun innostusta ja Jannekin hymyili leveästi ja aidosti. Oli ihanaa nähä se niin rentona ja vapautuneena kaiken stressin jälkeen.

"Onko se sun kollega muuten lopettanut sen flirttailun?" kysyin kun olimme istuneet alas jäätelökulhojen kanssa. Janne huokaisi ja nosti jalkansa sohvalle. "Siis joo on. Se vihdoinkin tajus vilkasta mun nimetöntä ja näytti pettyneeltä. Sitten se vaan tokas että totta kai kaikki hyvännäköset miehet oli varattuja ja mä olin ihan hitoin kiusaantuneena että joo'o. Nyt se sitten melkein inhoaa mua, mutta eiköhän se mene ohi."

Pudistelin päätäni ja Janne kohotti kulmiaan. "Oikeesti naiset on niin hankalia että mä ihmettelen miten te jaksatte itseänne."
Mä kohautin olkiani. "No siis en mäkään tiedä, eli se kertoo varmaan ihan tarpeeksi."

"Birgit muuten soitti mulle että Jami on lähtenyt kotoa. Tiesitkö sä siitä?" Janne kysyi vaikka se takuulla tiesi jo vastauksen.
No hitto. "Joo. Se oli meilläkin yötä."
Janne laski jäätelökulhon syliinsä ja huokaisi. "Ihan älyttömän paska homma. Puhuitteko te siitä mitä se aikoo tehdä?"

Pudistelin päätäni. "No ei ihan hirveesti. Se aikoo punkata kavereillaan nyt jonkin aikaa ennen kuin löytää pysyvämmän ratkasun."
Janne nojasi selkäänsä sohvan pehmeään selkänojaan ja nyökkäsi. "Joo. Sano sille että mä autan sitä mielellään vuokrakämpän ettimisessä. Ruukinmäeltä sais ainakin halvan kämpän."

"Jami ei oo kuulemma ainakaan ihan heti muuttamassa sinne", sanoin. Toisin sanoen Jami oli ilmaissut asian melko vahvasti haukkuessaan Ruukinmäen sossuasunnot.
Janne nyökkäsi ja haroi vaaleita hiuksiaan. "Joo no Ruukinmäki ei ehkä oo mitään parasta seutua muutenkaan. Mutta Jami on aina tervetullut tänne."

***

Viimeinen kouluviikko ennen syyslomaa hurahti yllättävän nopeasti. Toisaalta mä hukuin kouluhommiin enkä ehtinyt vapaa-ajalla tehdä hirveästi mitään. Sossusta kävi joku nainen torstaina ja se kyseli erilaisia kysymyksiä, kuten millaista meillä oli kotona, mitä me tehtiin vapaa-ajalla ja niin edespäin. Se oli oikeestaan tosi mukava enkä mä ahdistunut sen kysymyksistä vaikka aluksi niin pelkäsinkin. Jannekin vaikutti tosi huojentuneelta ja onnelliselta kun nainen lähti hymyillen ja lupasi ottaa yhteyttä pian.

Perjantaina porukka hajaantui. Mä kuulin Lailalta että Haikalat lähtisivät Dubaihin, Jami oli lähdössä Birgitin kanssa pikavisiitille Ruotsiin, Laila lähtisi tapaamaan sukulaisiaan ja ylipäätään tuntu että jokainen oli lähdössä jonnekin. Mua ei haitannut että me pysyttäisiin Mäntylaaksossa. Jarkko tulisi pian kotiin ja mulla olisi aikaa myös esitellä Aleksille Mäntylaaksoa. Ihan kuin siinä olisi hirveesti esittelemistä.

Matiasta ei näkynyt vieläkään missään ja Jami esitti ettei sitä huolestuttanut. Kyllä me Lailan kanssa kuitenkin huomattiin miten vaisu se oli ja tarkkaili koko ajan paikkoja, joissa Matias usein oli. Jos siltä erehty kysymään asiasta, se vaikeni ja mulkoili kiukkusesti. Se oli niin Jamin tapaista: se puhu vähiten asioista joista se välitti eniten.