Paula

16. Pikkuveli ja isosisko

Mä en päässyt lähtemään Tuusulaan ja maanantaina mua ahdisti istua ensimmäisellä tunnilla kun olisi pitänyt olla sairaalassa. Olin puhunut Eveliinan kanssa melkein kaksi tuntia. Se oli kertonut että Aleksi oltiin löydetty tosi huonossa hapessa Hämeentien sillan alta vesirajasta. Sillä oli ollu niin paljon erilaisia vammoja että se oltiin vaivutettu lääkekoomaan. Sen keho oli kuulemma täynnä ruhjeita mutta ne oli saattanu aiheutua vaikka sillalta putoamisesta.

Mä mietin vaan sitä viestiä jonka olin saanut Aleksilta viikko sitten. Ettei se ehtinyt tulla Mäntylaaksoon lomalla kun sillä oli muita suunnitelmia. Oliko sillä ollut oikeesti suunnitelmia vai oliko se suunnitellut itsemurhaa? Oliko se ollut masentunut? Oliko se ollut niin hajalla kun se oli menettänyt Eveliinan ja periaatteessa myös mut?

Mä en voinut keskittyä äikkään sitten ollenkaan, vaan vilkuilin puhelinta koko ajan ja odotin Eveliinalta uutisia. Aleksilta oli kuulemma murtunu sääriluu, kolme kylkiluuta ja värttinäluu. Yks sen kylkiluu oli melkein lävistäny sen vasemman keuhkon ja sillä oli aika paljon sisäistä verenvuotoa. Alustava teoria oli kuulemma että se putos sillalta joko vahingossa tai tarkotuksella.

Laila oli saanut bileistä jonkun jälkitaudin eikä sitä näkynyt koulussa. Mä menin siis syömään yksin, ennen kuin Jami laski tarjottimensa mua vastapäätä. Sillä oli päässään tutut suuret silmälasit ja päällään Kapan keltainen huppari ja farkut.

Mä kohotin kulmiani ja se huokaisi syvään. "Sori. Mä suutun krapulassa aika helposti ja mua ärsytti ihan saatanasti kun sä olit oikeessa. Mun pitäs päästä yli siitä saatanan Haikalasta mutta kun se ei vaan oo niin helppoo. En mä tiiä mikä siinä oikeen mättää", Jami tuhahti ja haro hiuksiaan. "Et kai sä oo mulle vihanen?"

"No en todellakaan. Ja säkin olit ihan oikeessa; ei mun piä kattoo kaikkia parisuhteita vaan mun omasta näkökulmasta. Ja on kiva kun huolehdit, mutta kuten mä sanoin niin me mennään vaan nyrkkeilemään", sanoin ja yritin hymyillä mutta se taisi näyttää enemmän irvistykseltä.

Jami huomas sen ja kallisti aavistuksen päätään. "Onks kaikki okei?"
Pudistelin päätäni ja nojasin otsaani kämmeniini. Jami liikahti istumaan mun puolelle pöytää ja laski päänsä nojaamaan mun olkapäätä vasten. Siitä oli tullut meiän juttu. "Haluutko sä kertoo mikä on maailmassa pilalla?"

"No siis kaikki", huomautin mutta menin sitten suoraan asiaan. "Ei vaan mun hyvä ystävä sieltä Tuusulasta joutu sairaalaan. Se oli vissiin pudonnut yheltä sillalta joko vahingossa tai tarkotuksella ja nyt se makaa lääkekoomassa", kerroin ja Jami oli hetken hiljaa ennen kuin kieto sen toisen käden mun olkapäiden ympärille. "Ei vittu."

Me istuttiin siinä loppuruokailu ja mä puhuin Jamille kaikki mun ajatukset siitä, oliko Aleksin viesti merkannut jotain enemminkin ja niin edespäin. Se kuunteli mua hiljaa ja kerto oman mielipiteensä ja neuvonsa.

Kun me lähdettiin hissan tunnille, mulla oli jo parempi fiilis. Eveliinan mukaan Aleksin tila oli vakaa, eikä sitä pidettäisi koomassa yhtään enempää mitä tarve. Turvotus aivokudoksessa oli kuulemma jo laskemaan päin, joka tarkoitti että Aleksi herätettäisiin lähipäivinä mikäli kaikki menisi hyvin.

Mä huomasin kuinka ihmiset vilkuili mua ja Jamia kun me käveltiin niiden ohi. Kurtistin kulmia ja mulkoilin niitä kaikkia takaisin. Mulla oli omat epäilykseni, että kaikki ylimääräinen huomio johtu Alinan tekemästä paljastuksesta. Jami ei näyttänyt kiinnittävän muihin mitään huomiota.

Ihan kun olis muka oikeesti niin helvetin iso juttu että Matias oli homo. Vaikka selvästikin se oli.

Kun me päästiin hissan luokkaan ja istuttiin alas, Jami päästi huuliltaan syvän huokauksen. "Voin kyllä sanoa ettei tehny yhtään mieli tulla kouluun tänään. Mä arvasin että tästä tulee tällästä. Joka ikinen muija kattoo mua sitruuna perseessä kun mä oon nyt 'vieny niiltä mahikset Matiakseen' vaikka se vittu on nuollu niiden kanssa enemmän kuin mun", Jami otti juomapullon repustaan ja joi siitä suuren huikan.