Paula

33. Helenin veljekset

///

Siis tajusin tossa just että ei herranjestas, täähän on tän stoorin viimeinen "normaali" luku. Seuraava onkin jo epilogi ja sitten julkasen saman tyyliset moodboardit kuin Jami-kirjan lopussa. Nää pari viime lukua on ollu lähinnä tuon Iiro-keissin läpikäymistä, mutta se on nyt varmaan ihan ymmärrettävää. Epilogissa puhutaan sitten myös paljosta muusta! Tää luku on vähän lyhyempi, mutta epilogista tulee sitten taas vähän pidempi.

Toivottavasti tein joulukuu on alkanut hyvin, katotaan jos ehin kirjoittaa epilogin jo ennen joulua. Saattaa tosin olla etten töiden puolesta ehdi, mutta yritetään ainakin!! Hyvää joulun odotusta <3

///

Patrick makasi sängyllä pää mun sylissä ja mä kieputin sen kevyesti kihartuvia suortuvia sormieni ympärille. Se näytti mietteliäältä maatessaan mun jalkojen välissä ja tuijottaessaan kattoa.

Patrick oli tullut eilen takaisin isovanhemmiltaan ja oli tulossa huomiseksi kouluun. Mä pyyhkäisin sormellani sen leualta posken kautta otsalle ja sain sen harmaat silmät kohdistumaan muhun. "Täällä on varmaan ollu aikamoinen show?"

Huokaisin syvään ja nojasin päätäni seinään. Me oltiin puhuttu lähinnä kuulumisia, koska en halunnut itse ottaa Iiroa esille. En tiennyt aivan tarkkaa miten Patrick siihen suhtautuisi, mutta nyt se otti asian itse puheeksi.

"No on", mutisin laskiessani toisen kämmeneni Patrickin poskelle. "Kukaan ei puhu mistään muusta kuin Iirosta ja vapun tapahtumista. Ellen, Markus ja Alina tuli kaikki eilen takas kouluun ja sä voit vaan kuvitella mikä haloo siitäkin tuli."

Patrick pyöräytti silmiään ja laski kätensä mun nilkan päälle. "No joo. Markus muuten kysy multa jos mä menisin huomenna niille. Sinne on kuulemma tulossa muitakin, siis viime vappuna paikalla olleita. Tarkotuksena on vissiin selvittää vähän sen illan aikajanaa ja ketkä kaikki  näki loppujen lopuks jotain epäilyttävää. Markus sano että voisin pyytää myös Sebastianin mukaan."

Mä kurtistin kulmiani. "Miks Sebastianin? Ja aiotko sä mennä sinne?"
Patrick kohautti olkiaan. "Sebastian oli Ellenillä silloin vappuna, kai ne aattelee että se olis voinu nähä jotain. Ja mä en tiiä vielä. Tavallaan en haluais, mutta olishan kaikkien oikeesti ihan hyvä saaha selvyyttä siihen iltaan, myös mun."

Patrick katto mua ja silitti peukalollaan mun nilkan paljasta ihoa. "Jos mä meen tuutko sä myös?"
"Mua ei oo kutsuttu, enhän mä ees ollu täällä vielä silloin", muistutin ja Patrick kohotti kulmiaan. "Mä voin sanoa Markukselle että mä tuun vain jos sä saat tulla myös. Mä en oo nyt kuitenkaan nähny niitä hetkeen enkä myöskään puhunu kunnolla kenenkään niistä kanssa."

"Keiden kanssa sä oot nyt siis puhunu?" Kysyin ja Patrickin katse harhaili taas kattoon. "Markuksen ja Matiaksen kanssa mä haluan puhua ihan kasvotusten, mutta puhuin puhelimessa Ellenin ja Alinan kanssa. Se oli toki erilaista kun kumpikaan niistä ei oo missään vaiheessa uskonu mun syyllisyyteen", Patrick huomautti ja mä nyökkäsin. "Ootko sä kuullu Iirosta mitään?"

Patrick huokas ja se ummisti hetkeksi silmänsä. "En. Totta kai mä haluaisin kysyä siltä että mitä vittua se oikein aatteli, mutta koko jätkä tuntuu kadonneen maan päältä kuin tuhka tuuleen. Pistää lähinnä vaan vituttamaan tollanen käytös, kohtais ees aiheuttamansa sotkun."

Mä olin samaa mieltä. "Mutta Iirolla on sentään lukio vielä kesken, eiköhän se ilmesty viimeistään kirjotuksiin."
Patrick nyökkäsi. "Eiköhän. Siitä voi tulla ihan mielenkiintoista. Niin ja mä näin tänä aamuna Helaa ja Sakkea kaupassa. Ne pyys molemmat multa anteeks sitä ettei ne ollu uskonu mua, mutta en mä nyt niille jaksa olla vihanen. Ei me kuitenkaan olla niin hyviä frendejä, ja ne on molemmat paljon läheisimpiä Haikaloiden kanssa, joten mä kyllä ymmärrän."