Paula

28. Ruukinmäki

/// 

Noniiin, viimeinkin saan uutta lukua ulos! Viime viikot on ollu sellasta vuoristorataa ettei kirjottaminenkaan oo oikeen sujunu :D Ekana oli kamalasti kiireitä töitten ja harrastusten kanssa ja sitten napsahtikin viikon karanteeni kaverin sairastumisen myötä. Se oli vähän kuin äkkijarrutus, ja koko viikko on mennyt oikeestaan tekemättä mitään, mikä on sekin ihan okei. 

Toivottavasti te voitte hyvin ja ootte pysyny terveinä! Ja hei, ainakin meillä päin alkaa syysloma, eli hyvää lomaa, pus <3

///

Lailan seinällä oli iso mustavalkoinen juliste. Siinä John Lennon ja Yoko Ono pitelivät War is over -kylttiä. Se oli jotenkin niin Lailamainen taulu.

Tummahiuksinen mimmi palasi huoneeseen ja ojensi mulle höyryävän kuuman teemukin. Jami makoili kudotulla päiväpeitolla silmät kiinni. Vuosi oli vaihtunut muutama päivä sitten, ja se poti varmaan vieläkin krapulaa. Ne oli olleet Joonaksen kanssa joissain ihan kreisin kuulosissa bileissä.

"Mä voisin nukkua kesään asti", Jami mutisi ja kääntyi kyljelleen vetäen jalat rintakehää vasten. Laila heittäytyi sen viereen ja venytteli. "Sama, paitsi etten haluu skipata kevättä. Ekat farkkutakkikelit on mun lemppareita. Ja toisaalta mä haluun käyä myös luistelemassa ekana."

Jamin silmät rävähti samantien auki ja sen kasvoille levisi virne. "Niiiin, mä kuulin vähän juttua että sä oot löytäny itelles hokijätkän. Aijaijai, etkö sä vasta syksyllä sanonu että ne on yliarvostettuja, aivan väärillä arvoilla varustettuja idiootteja jotka ajattelee vaan alapäällään?"

Laila irvisti ja nosti kätensä poskilleen. "Sanoin. Sanotaanko että karma iski mut kumoon, ikinä ei sais yleistää sillä tavalla."

"Mutta siis Kurkisuo? Pakko sanoa että jopa mä vähän hämmennyin kuin kuulin. Mutta ei siinä, Kurkisuo on ollu mulle aina vaan vähän vittumainen."
Laila kohotti kulmiaan. "Jami, sä oot kaikille vittumainen. Ehkä sen takia muut on sulle samanlaisia?"

"Öö, ei voi olla mahollista", Jami kohotti teatraalisesti kulmiaan ja räpytteli silmiään. Laila tuhahti ja mua hymyilytti. "Eli Kurkisuo on siis erilainen kuin muut lätkäjätkät?"

"Lätkäjätkä Ville, kuinka se nyt silleen-" Jami ehti aloittaa ennen kuin Laila tökkäsi sitä kylkeen. "Hitto tein kanssa! Mutta kyllä, se on erilainen. Niklas on...mukava, maanläheinen ja siis ihan normaali. Se ottaa kaikki huomioon ja on tosi ystävällinen kaikille."

Jami oli rauhoittunut ja näytti oikeesti hämmentyneeltä. "Puhutaanko me nyt samasta Niklas Kurkisuosta? Sellanen saatanan pitkä, leveet hartiat, melkein aina pipo päässä, lyhyet ruskeet hiukset? Pelaa lätkää, Haikaloiden frendi ja puhuu vaan sillon kun on pakko?"

"Se on oikeesti erilainen mitä sä aattelet", Laila osoitti sanansa Jamille. "Mä oikeestaan mainitsin sille että sain siitä aika erilaisen käsityksen sun puheiden perusteella, ja se vaan nauro ja sano että ihan varmasti."

"Okei no miks se on sit ihan kusipää mua kohtaan?" Jami kysyi ja Laila henkäisi. "Se sano että sillä oli tosi huono kuva Johanneksesta, ja niputti teiät sitten vähän niiku yhteen. Ja sun ja Matiaksen välirikko ei varsinaisesti auttanu asiaa. Mutta olis kiva nähä joskus porukalla, eiks niin?"

Jami katsahti mua ja mä nyökyttelin ponnekkaasti. "Totta kai. Yritetään vaikka ennen penkkareita."
"Kai meillä on yhä sama suunnitelma?" Jami varmisti kierähtäen selälleen sängylle. Laila nyökkäsi. "On. Tänä vuonna saattaa olla aika paljon Rahapaja-pukuja, mutta suoraan sanottua mua ei ees kiinnosta. Se on vaan ihan mahtava idea. Punasen haalarin alle voi laittaa vaikka toppavaatteet ja dali-naamion voi vetää kasvoille aina kun tulee epämiellyttäviä tuttuja vastaan."