Paula

13. Hämy

///

Hola, back in business ehkä vihdoinkin. Tosissaan tässä on nyt hetki vierähtäny edellisestä luvusta, lähinnä sen takia että loppulomasta miulla oli tosi paljon menoja, yo-kirjotukset starttaa miun osilta ens viikolla ja oon vähän jumissa tän tarinan kanssa. Nyt kuitenkin otin itteeni niskasta kiinni ja oikoluin + julkasin tän luvun teille. Tääkin stoori alkaa tästä pikkuhiljaa lähtemään paremmin käyntiin, hitaasti mutta varmasti.

Viettäkää ihana syyskuu ja stressatkaa vähän vähemmän kuin mie!

///

Siniset ruusut koristivat keittiön pöytää kun lokakuun aurinko paistoi sälekaihtimien välistä raidoittaen pöydän ruskeeta pintaa. Mä olin tehnyt sushia ja me syötäisiin niitä päivällä. Myöhemmin Janne lähtisi Tuusulaan hakemaan joitain Jarkon tavaroita ja mä lähtisin Iirolle.

Jarkko tulisi meille sunnuntaina ja huomenna mä alottaisin maalaamaan mun huonetta. Olin valinnut kaupasta ruskeaa maalia, jolla maalaisin vaaleansinisen päälle. Ruskea oli maanläheinen ja lämmin väri ja se sopi mun tummaan päiväpeittoon. Olin muutenkin saanut huoneen sisustuksen jo aika kivaksi. Seinillä oli pari taulua, vinyylilevyjä, jouluvalot ja yksi isän tekemä maalaus. Kirjoituspöydällä olivat koulukirjat, sänky oli ikkunan alla ja verhot olivat kevyet ja läpikuultavat. Janne oli asentanut viime viikolla sinne kattovalon, ja vihdoinkin mä näin siellä jotain. Me suunniteltiin reissua Ikeaan, mutta ainakin toistaiseksi se saisi odottaa hetken.

Janne soitti tällä hetkellä pelkästään Queenia, se oli nimittäin ihan innoissaan tulevasta Bohemian Rhapsody -leffasta ja lupasi maksaa mun lipun jos mä tulisin seuraksi. Toki mä lupasin mennä, ja Janne oli ihan fiiliksissä

Mä käytin iltapäivän huoneeni siivoamiseen ja tavaroiden siirtämiseen pois maalattavan seinän edestä. Janne lähti heti ruoan jälkeen ja mä katoin Netflixiä. Taas.

Kun kello oli puoli viisi, mä nousin ylös sohvalta ja raahauduin yläkertaan. Ilma oli jo viilentynyt, mutta mä valitsin tunnollisesti revityt farkut. Niiden seuraksi otin flanellipaidan. Toisaalta mä olisin halunnut ottaa pehmeän ja suuren hupparin, mutta ajattelin flanellin olevan siistimpi. Mä tartuin taas rajauskynään ja piirsin rajaukset niin ylä- kuin alaluomellekin. Peitin yhden otsaan itsepintaisesti puhjenneen finnin ja laitoin ripsiväriä vain hieman jo valmiiksi melko tummiin ripsiini. Mä näytin ihan siedettävältä, mutta en mä itteäni minään älyttömän kauniina pitänyt.

Sitten oli tukan vuoro. Mä olin pitänyt sitä koko päivän sotkusella nutturalla ja nyt mun punaruskeet käkkärät oli aivan helvetillisessä sotkussa. Ruiskutin niihin melkein puoli pulloa selvitysainetta ja hyökkäsin harjan kanssa niiden kimppuun. Joinain päivinä kihara Tina Turner -look oli jopa ihan siedettävä mutta ei tänään.

Kun ne oli vihdoin selvät, mä tein niistä kaksi hollantilaista lettiä ja tuijotin itteeni peilistä. Näytin aivan maalaiselta, niinkuin niin maalaiselta kuin oli vain mahdollista näyttää.

Hitot. Mä näytin rokkarimaaseutumuijalta, niin kuin Jami oli asian ilmaissut. Mä lisäsin vielä aavistuksen poskipunaa ja highlighteriä. Päätin vääntää vapaina roikkuvista leteistä nutturat niskan lähettyville ja maaseutumaisuus katosi aavistuksen. Mun pitäis ehottomasti laittaa mun hiuksia useammin. Ne näytti paljon paremmilta kun mä vaivauduin kesyttämään ne.

Maps näytti missä sijaitsi Jousimiehenkuja 20, ja sinne oli vain vähän yli viiden minuutin ajomatka. Sen käveli kevyesti puolessa tunnissa, joten mä ravasin alakertaan, työnsin kuulokkeet korviin, vilkasin vielä kerran itteeni peilistä, kiskoin pilottitakin päälle, vedin maiharit jalkaan ja astuin ulos tyyneen lokakuun iltaan.