Paula

34. Pihakeinu

Epilogi

Dali-naamio lepäsi mun yöpöydällä kun mä huidoin herätyksen pois. Aamuaurinko ei nousisi vielä hetkeen, kun onnistuin pudottamaan puhelimen lattialle ja korkeaääninen kello jatkoi pirinäänsä.

Patrick mumisi unisena mun vieressä jotain kun kirosin ja sukelsin puoliksi lattialle hapuilemaan puhelinta vaatteiden seasta. Kello näytti puolta seitsemää, kun mä painoin herätyksen pois ja kellahdin selälleni sänkyyn tuijottaen kattoa.

Patrick kierähti kiinni muhun, kiersi kätensä mun vyötärön ympärille ja haukotteli syvään. "Eikö me voida nukkua vielä?"
"Ei, mun pitää käyä suihkussa tehdä letit, meikata ja syyä", vastasin ja Patrick ynähti tuskaisen kuuloisena. Se painoi kasvonsa mun hiuksia vasten ja ummisti silmänsä.

Mua hymyilytti ja suukotin sen suupieltä. Roosan punainen rahapaja-haalari oli ollut liian iso, joten Patrick oli ostanut sen itselleen. Oli penkkariaamu, ja kuukausi siitä kun Iiron teko selvisi. 

Vaikka mäkin olisin halunnut jäädä vielä nukkumaan, nousin istumaan ja laskin jalkani lattialle. Patrick mumisi jotain kun mä kiskoin t-paidan ylleni ja nousin venytellen seisomaan. "Mä meen keittämään kahvia ja käyn sitten suihkussa."

Patrick nosti tyynyn kasvoilleen ja kääntyi kyljelleen. Mä saisin varmaan hätyytellä poikaystävääni vielä myöhemmin ylös. Sanan "poikaystävä" ajatteleminen sai perhoset lepattelemaan mun vatsassa. Vihdoinkin me oltiin aivan virallisesti yhdessä. Totta kai se virallistaminen oli vain aika pieni homma, mutta se sai mut onnelliseks.

Jarkko nukkui vielä ja Jannella oli vapaapäivä. Se oli tosin varmaan jo lenkillä. Janne oli sellainen aamuvirkku, etten mä ollut tavannut toista. 

Yön aikana oli satanut lunta, ja maassa oli entistä paksumpi valkoinen peite. Mä kietaisin hiukseni nopealle nutturalle ja otin kahvipaketin kuivakaapista. Olin aivan tajuttoman innoissani päivästä, mutta olin nukkunut aivan älyttömän huonosti. Aina kun mä odotin jotain innolla, nukuin huonosti.

Mä kipristelin varpaitani villasukissa ja seisoskelin hetken ikkunan edessä ennen kuin laitoin kahvinkeittimen päälle. 

Suihkun jälkeen kaadoin kahvit kahteen mukiin ja istuin alas pöydän ääreen. Hetken päästä Patrick laskeutui alakertaan collareissaan ja t-paidassaan. Sen hiukset oli sotkussa ja olemus väsynyt. Sekään ei ollut takuulla nukkunut kunnolla, koska mä olin pyörinyt niin paljon.

Mä työnsin kahvikupin pöydän ylitse Patrickin eteen ja se tarttui siihen haukotellen. "Tajusin että olisinhan mä voinut jäädä vielä nukkumaan kun ei mun tarvii meikata."

"Mutta päätit kuitenkin tulla mun kanssa juomaan kahvia", hymyilin ja Patrick pyöräytti silmiään istuessaan alas. "Ansaitsen selkeesti jonkun palkinnon."
"Käykö aamupala?" Kysyin ja Patrick kohotti kulmiaan. "Ehkäpä. Jos se on jotain tosi spesiaalia."

"Kaurapuuroa ja leipää", hymyilin ja Patrick nyökytteli mietteliään näköisenä. "Nooh, ehkä se käy."

Myös Eve ja Aleksi oli tulossa Mäntylaaksoon kattomaan rekkoja ja myöhemmin jatkoille. Niiden omat penkkarit Tuusulassa oli olleet jo edellisellä viikolla, joten ne pääsi vihdoinkin tänne. 

Penkkareiden jatkot pidettiin Haikaloilla. Se ei yllättänyt ketään: kaikki bileet ja jatkot olivat aina Haikaloilla. Patrick oli ihme kyllä ihan hyvillä fiiliksillä tulossa. Se ei ollut vieläkään aivan valmis unohtamaan kaikkea tapahtunutta, mutta parempaan päin oltiin menossa.

Patrick oli toipumassa. Se suhtautui yhä ihmisiin vähän varauksella, mutta oli jo vähän vapautuneemman oloinen. Sitä ei vaivannut enää se, että mä saisin jotenkin huonon maineen sen seurassa. Ihmiset tuli pahoittelemaan Patrickille omaa käytöstään, eikä Patrick onneksi niille ollut vihainen. Se sanoi ettei sen ollut mitään järkeä kantaa kaunaa tuntemattomille, varsinkin kun olisi itse samassa tilanteessa toiminut samoin.