Paula

27. Valkea joulu

Me maattiin Jamin kanssa mummilan yläkerran leveällä sängyllä. Katon paneloinnissa oli vieläkin pimeässä hohtavia tähtiä, jotka Jamin mukaan oli liimattu sinne jo silloin kun Johannes oli syntynyt. 

Me vietettiin ensimmäistä kertaa ikinä joulua Savisaaressa. Faija ja Janne oli olleet täällä useampaankin kertaan, mutta mä olin ollut joko kipeänä tai mutsin luona. Viime jouluna Janne oli tullut tänne yksin, kun mä ja faija oltiin molemmat kipeinä. Mulla oli vähän liiankin usein tapana tulla kipeeksi just joulun aikoihin, mikä oli enemmän kuin perseestä.

Jami oli ollut aika vaisuna. Liisa oli ajanut meiät keittiöstä muiden tieltä, kun ruokaa tehtiin. Jami oli joskus sanonut vihaavansa joulua, joten ehkä sen alakuloinen mieli johtui siitä. Mutta en mä voinut olla ihan varma.

"Ärsyttääkö sua kun mä en tykkää Patrickista?" Se kysyi ihan yllättäen ja mä kurtistin kulmiani. Birgit oli aamulla letittänyt mun hiukset, ja myös Jami oli saanut kolme pientä ranskanlettiä hiuksiinsa.
"Ei, kyllä mä ymmärrän sen. Mistä sulle toi nyt tuli mieleen?"

Jami kohautti olkiaan. Me maattiin kylki kyljessä, ja mä käännyin kattomaan sitä vähän paremmin. "Kerro mulle."
Jami huokas ja pyyhkäs otsaansa. "Ei kun mä vaan mietin sitä että tää on perseestä. En mä haluu että sulla on sellanen fiilis että mä jotenkin tuomitsen sut kun sä oot sen kanssa, mutta... Kun mä vaan tunnen ihan eri Patrickin kun sä, okei? Ja kyllä sä tiiät sen kun oon mä sanonu sen sulle monta kertaa, mutta silti se vaivaa mua. Kun musta tuntuu aina välillä että mä oon joku kusipää."

Mä tönäisin sitä. "Lopeta. Susta ei saa kusipäätä tekemälläkään. Mutta ei musta tunnu siltä että sä tuomitsisit mut. On oikeesti ihan tosi ymmärrettävää että sä oot huolissas."

Jami oli hiljaa ja tuijotti kattoa. "Musta on vaan jotenkin niin outoa että meillä on ihan eri käsitys samasta ihmisestä. Ja mä oon vieläkin huolissani siitä ettei kukaan tiiä suoraan, mitä sillon vappuna tapahtui."

Mä katsoin Jamia. "Mitä sä muistat siitä illasta?"
Jami kohotti kulmiaan ja maiskautti huuliaan. "Melkein yhtä paljon kuin kaikki muutkin, eli tosi vähän. Musta tuntuu että sinä iltana mä näin vaan ja ainoastaan Matiaksen. Muistan hämärästi sen, että Patrick ja Markus riiteli pari kertaa sen illan aikana, ja me saatettiin Matiaksen kanssa se ulos samalla kun me lähettiin. Se oli ihan tosi huonossa kunnossa, oksenteli ja vittuili mulle jotain. Se oli kaikki niin normaalia etten mä todellakaan kiinnittäny sen käytökseen enempää huomiota."

Musta oli melkein käsittämätöntä, ettei kukaan tuntunut muistavan niistä bileistä yhtään mitään. Mä kuitenkin nyökkäsin ja nostin katseeni kattoon. Oli vaikea muodostaa koko asiasta kunnollista mielipidettä, enkä mä tietäis mitä mä tekisin, jos yhtäkkiä tulis pitäviä todisteita siitä, että Patrick oliskin syyllinen. Mä olin varmaan jo liian syvällä tässä kaikessa, ehkä liian syvällä.

"Mun on kyllä pakko kertoa sulle yks juttu", Jami sanoi ja huokas syvään. Mä käännyin taas kattomaan sitä. 

"Siitä asti kun mä oon kertonu sulle musta ja Matiaksesta, oon puhunu varmaan ihan pelkkää paskaa. Oon sönköttäny jotain että se juttu oli merkityksellinen vaan mulle, mutta se on ihan paskaa. Kyllä mä tiiän että Matiaskin välitti musta tosi paljon. Enkä mä ees tiiä miks mä väitin muuta. Kai sen myöntäminen olis tehny kaikesta vaan jotenkin rankempaa. Ja se olis pakottanu mut kohtaamaan mun omat virheet ja kaikki ne asiat mitkä mä hoidin ihan päin vittua", Jami selitti ja hieras kasvojaan.

Mä katsoin sitä huolissani. Se näytti oikeesti aika stressaantuneelta. "Se taitaa oikeesti olla sulle vielä aika herkkä juttu."
"Ihan vitun", Jami henkäs ja ummisti silmänsä. "Mä vaan toivoisin että kaikki olis helpompaa, mutta kun ei se oo. Enkä mä ees osaa olla Matiaksen kaveri."