I love you more than I love my life

Anteeksipyyntökirje

Avasin silmäni. Aurinko paistoi verhojeni takaa. Olin herännyt ääneen, joka kuului ovelta. Koputus kuului uudelleen, joten huusin: "Joojoo, ihan kohta!" Otin tuolilta saman paidan mikä minulla oli eilen, ja heitin sen päälleni. Juoksin nopeasti ovelle, ja avasin sen. "I-isä, mitä-", sanoin. Ääneni vapisi ja vatsassani lenteli perhosia. "Pöllö", isä sanoi ja väisti ovelta. Tunsin vatsanpohjassani iskun, ihan kuin joku olisi mäjäyttänyt siihen nyrkillä. Lähdin juoksemaan kohti yläkertaa, niin lujaa kuin pääsin.

Isä oli oikeassa. Pöllö istui levollisen näköisenä orrellaan. Se piti kirjettä nokassaan, ja tönäisi päällään kättäni kuin sanoen:"ota tämä senkin puolialaston paviaani!" Tiesin että minulla oli päälläni vain t-paita ja boxerit. Näytin sille kieltä ja nappasin kirjeen sen nokasta. Avasin kirjeen vapisevin käsin, yhä perhosia vatsassa. Kirje oli lyhyt ja meni näin:

Selvä.

Minä oikeasti luulin että sinä olet se oikea. Mutta ilmeisesti olin väärässä.

Harry

Tunsin taas kyyneleet silmissäni ja karvaan maun kurkussani. Lähdin jälleen juoksemaan huoneeseeni. Hakisin kirjeeni ja lähettäisin sen heti.

Heitin Harryn kirjeen sängylleni ja nappasin omani kirjoituspöydältäni. Juoksin takaisin käytävään, hengästyneenä ja sydän kurkussa pamppaillen. En tiedä miksi tunsin niin suurta jännitystä.

Pöllö istui edelleen tyytyväisenä katonrajassa. Heilutin sille kirjettäni ja kivahdin: " Tule alas sieltä! Sinulle on tehtävä!" Se ei ollut kuulevinaan, ja kääntyi poispäin minusta. Otin pöydältä pöllönherkkupussin ja heilutin sitä.
Pöllö pomppasi orrelta nopeasti alas ja jäi leijumaan minun kasvojeni korkeudelle.
Sidoin kirjeen sen jalkaan ja avasin ikkunan. Se lensi ikkunasta kevyin siivin. Katsoin sen menoa, kunnes se näkyi enää pienenä pisteenä taivaanrannassa.

Lähdin harppomaan huoneeseeni, pää painuksissa ja mieliala hyvin alhaalla. Laahustin ovesta sisään ja potkaisin sen kiinni. Lysähdin sängylleni turtana, tuntumatta mitään muuta kuin surua. Jälleen kerran.