I love you more than I love my life

Aamu

Herään aamunkoiton kirkkaaseen valoon. Räpyttelin silmiäni tokkuraisena ja yritin muistaa mitä eilen tapahtui. Käänsin kylkeä ja olin törmätä Harryn nenään. Olisi vaikea tottua siihen että joku nukkuu vieressäni. Hymyilin tälle kauniille näylle.
  Harryn kasvot olivat sileät, niissä ei näkynyt huolta, niinkuin hereillä. Hänen suunsa oli hieman raollaan, ja hänen hiuksensa näyttivät räjähtäneiltä.

Painoin kämmeneni hänen pehmeälle poskelleen, sivelin hänen leukaansa.
Harry inahti ja pyyhkäisi käteni pois omallaan. Painoin hänen otsalleen suukon ja kuiskutin hänen korvaansa: "Huomenta kultaseni."
Harry avasi silmänsä raolleen ja hymyili. "Huomenta."
  Katsoin hänen hiuksiaan jotka olivat liimautuneet hänen kasvoihinsa. Virnistin.
"Mitä?", hän ihmetteli. "Katso itseäsi", mutisin ja irrotin hiussuortuvia hänen otsastaan.
Harry nousi sängystä ja käveli kokovartalopeilin eteen.
"Hmm, taisi mennä rajuksi, vai", hän virnisti ja kääntyi ympäri. "Et sinäkään parhaimmillasi ole."
Naurahdin. "En uskonutkaan", sanoin ja nousin istumaan.
"Käväisen suihkussa", Harry ilmoitti. "Yksin tälläkertaa", hän virnisti vielä ja sulki oven.

Nousin itsekkin sängystä nähdäkseni itseni paremmin. Näytin vielä kamalammalta kuin Harry. Hiukseni olivat otsassani ja niskassani kiinni. Poskeni punottivat ankarasti. Silmäni olivat kuitenkin kirkkaammat kuin pitkään aikaan. Virnistin omalle peilikuvalleni ja kävelin vaatekaapille. Otin väljän valkoisen t-paidan ja tiukat, -Harryn lempi-, farkut. Vaikea arvata miksi.
Istahdin sängylleni ja jäin odottamaan Harrya.

"Draco! Pyyhe!", kuului kylpyhuoneesta. Hymyilin ja huusin takaisin: "miksi et vain loitsi sitä luoksesi?". Lähdin kuitenkin hakemaan pyyhettä huoneeni toisesta nurkasta. Avasin kylpyhuoneen oven. Harry seisoi siellä alastomana, täysin häpeilettömästi ja vastasi kysymykseeni: "Halusin että näet minut."
Harryn selkä ja kaula olivat täynnä punaisia jälkiä. Samoin rinta.
"Hupsista", sanoin muka häpeillen ja laitoin teatraalisesti käden suuni eteen. Harry naurahti ja halasi minua. "Meneppäs nyt", hän pyysi lempeästi. "Yritetään näyttää normaalilta kun mennään kertomaan vanhemmillesi. He eivät varmaan ilahtuisi jos näyttäisimme molemmat siltä että olemme juosseet maratonin rankkasateessa."
Hymyilin leveästi kun Harry työnsi minut pois kylpyhuoneesta.