I love you more than I love my life

Harry? Harry Potter?

Suutelin Harrya nopeasti hyvästiksi. Hän katsoi minua kaihoisasti ja  surullisesti. "Rakastan sinua." Hänen sormensa liukuivat omistani, ja hän astui kaiteen läpi laiturille 9 3/4. Tuijotin kaidetta pitkään, kuin odottaen että Harry tulisi takaisin. Kun lopulta tiedostin ettei niin käy, astuin itsekkin sen läpi.

Tylypahkan pikajuna tuprutti savua niin, että laiturilla näkyi vain mustia hahmoja. Kävelin eteenpäin tuntematta mitään. Etsisin vaunuosaston jossa voisin vain itkeä yksin.
  "Draco, Draco!", kuului takaani. Käännyin nopeasti ympäri ja näin vain nopean vilahduksen mustista hiuksista, kun Pansy kapsahti kaulaani.
Hoipertelin muutaman askeleen, ennen kuin sain tasapainoni takaisin. Taputin Pansya kömpelösti selkään. Hän kohotti katseensa, ja katsoi minua kasvot kohotettuina.
"Missä Blaise on?", kysyin muka kiinnostuneena. Se ei mennyt läpi, sillä Pansy kysyi: "Mikä on?"
Huokaisin. "Kerron myöhemmin. Etsitään vaunuosasto", sanoin jännittyneenä. Nykäisin hänet kaavunhihasta junaan.
"Blaise meni tuonnepäin", Pansy sanoi ja osoitti vasemmalle. Lähdimme sinne vaitonaisina, raahaten matka-arkkujamme.

"Hei Draco", Blaise sanoi kun saavuimme oikeaan osastoon.
Istuin alas ja sanoin sydän pamppaillen pelosta. Mitä jos he eivät hyväksy minua.
"Minulla on tärkeää asiaa", sanoin ja irvistin kun Pansy ja Blaise näyttivät huolestuneilta.
"Tuota..."
Mietin mitä sanoisin. Miten kertoisin kaikista hienovaraisimmin.
Nostin vasemman käteni, jonka nimettömässä kimmelsi timanttisormus. Pansyn silmät suurenivat, -hän oli aina pitänyt minusta, joten hän pettyi varmasti-, ja Blaisen kasvoille nousi hymy.
"Onnea Draco!! Ja kuka se tyttö on? Miksi et ole kertonut meille?", Pansy sopotti.
Virnistin vielä lisää. Hän oli sanonut tyttö. Hän siis odotti minun olevan hetero, niin kuin kaikki muutkin.
"No, en ole kertonut teille sillä...", nielaisin. Se olisi vaikea myöntää. "En ole uskaltanut."
Ystäväni tuijottivat minua ihmeissään.  Sydämeni jyskytti kurkussani. Nyt olisi totuuden hetki.
"Ja hän on...". Pansy pidätti hengitystään. Blaise näytti kiinnostuneelta.
"Hän on Harry", totesin lopulta hiljaa. Oloni ei kuitenkaan helpottunut, sillä Pansy alkoi puhumaan niin nopeasti ja epäkunnioittavasti: "Harry? Harry Potter? Eikös hän ole vihollisesi? Miksi? Olet siis homo, eikö? Sen verenpet-... tai siis, öhöm...".
  Katsoin Pansya 'ihanko oikeasti olet tosissasi' ilmeellä. "Kyllä."
Vilkaisin Blaisea. Hän oli tyyni ja sanoi vain: "Onneksi olkoon kihlapari!".
Vilkaisin käytävälle ja sanoin: "Tarvitsen vähän omaa aikaa".