I love you more than I love my life

Paniikkikohtaus

Lähdimme käsikädessä huonettani kohti. Kävelimme käytävää jonka päässä se sijaitsi, kun törmäsimme isääni. "H-hei isä", mutisin ja otin äkkiä käteni Harryn kädestä. Rinnassani poltteli jännitys, sydämeni, - joka oli nyt Harryn-, pamppaili kurkussani. Laitoin käteni, jossa oli sormus, salavihkaa selkäni taakse. En ollut vielä valmis kertomaan vanhemmilleni, että menimme kihloihin. Harry vilkaisi minua kummissaan, muttei sanonut mitään.
"Hei Draco. Mitä te olette tekemässä?", hän kysyi maireasti, ja vilkaisi Harrya hieman epäilevästi.
"Olemme menossa huoneeseeni", vastasin nopeasti. Isäni vilkaisi meitä molempia epäilevästi.
"Lucius Malfoy", puoliksi huusin, "Vähän luottoa! Hän on minun mie... eikun poikaystäväni!"
Otin Harryn kädestä kiinni ja lähdimme huoneeseeni. Näin isäni vilkaisevan vasenta kättäni järkyttyneenä.

Paiskasin huoneeni oven kiinni ja lukitsin sen. "Voi hemmetin hemmetti!", mutisin ja tunsin palan kurkussani.
"Et siis ole valmis kertomaan isällesi?", Harry kysyi vakavana. "Ei minun tarvitse, hän näki sormuksen jo", mutisin ja tunsin saavani paniikkikohtauksen. Harry nosti minut syliinsä ja rauhoitti minua silittämällä selkääni. Hän tiesi kuinka paha minun ja isäni suhde oli, ja kuinka oli hiuskarvan varassa että hän hyväksyi homouteni.  "Rauhoitu, Draco kulta. Ei hän sinua tapa", Harry kuiskasi korvaani, silittäen selkääni edelleen ja antoi minun täristä sylissään.
"En olisi niin varma", mutisin tärisevien hampaideni lomasta. Tämä oli selvästi oikea paniikkikohtaus. Mietin mitä tapahtuu, kunnes päässäni pyöri ja tipuin pimeyteen.

"Virkous! Draco kiltti, herää! Kulta! Virkous!". Harry nyyhkytti vieressäni. Olin ilmeisesti menettänyt tajuni, sillä  Harry loitsi virkoamisloitsua. Avasin silmiäni hieman, suljin ne ja avasin uudelleen. Harry istui vieressäni ja oli painanut kasvonsa lähelle omiani. "H-Harry", kuiskasin ja kiskaisin hänet suudelmaan. Se oli pitkä, mutta ei sellainen joka johti johonkin vakavampaan.
   Harry vetäytyi suudelmasta ensin ja kellahti selälleen viereeni. Hän katsoi minuun, kun nostin hänen kämmenensä omaani ja silitin kämmenselän arpea. "En saa valehdella", niin siinä luki.

"Kyllä me tästä selviämme", kuiskasin. Harry kumartui lähemmäs ja halasi minua. "Niin selviämme," hän sanoi ja painoi suukon otsalleni. Olin taas lempipaikassani. Harryn sylissä.