I love you more than I love my life

Joululahja

Aloin hiljalleen heräilemään. Tipuin pikkuhiljaa tippua todellisuuteen. Tunsin ympärilläni jotain lämmintä, kuin uimarengas.  Käsivarret. ' Älä pety kun tajuat että se on unen jälkivaikutusta', ajattelin unisena.
Tunsin kuitenkin myös tasaisia lämpimiä tuulahduksia niskassani.
  "H-Harry...", mutisin. Kukaan ei vastannut mitään, mutta Harryn lämmin keho painautui kovemmin omaani vasten. "Olen tässä", hän kuiskasi lempeästi, mutta pingottuneesti.
  Käännyin hitaasti toisin päin, jotta näkisin Harryn kasvot.
Nenämme olivat noin sentin päässä toisistaan. Harryn leukaperät olivat kireät. Huomasin myös että hän oli laihtunut, sillä hänen leukalinjansa erottui paremmin kuin yleensä ja poskipäät törröttivät hieman. Oliko hänkin kärsinyt, niinkuin minä, kun olimme olleet erossa toisistamme.

"Harry! Minulla on ollut niin kova ikävä sinua!" Huudahdin ja nojauduin lähemmäs suutelemaan häntä. Se oli vain nopea huulten sipaisu toisiaan vasten.
"Kai sinä tiedät, että heti kun olin lukenut kirjeesi, niin lysähdin lattialle, enkä syönyt mitään enkä tavannut ketään", Harry sanoi katkerana. Loin häneen pelästyneen katseen, sillä hänen kasvonsa olivat hyvin ankarat.

Hän nousi istumaan, joten tein niin hänen perässään. "Tiedän", kuiskasin hiljaa. Kurkkuuni nousi pala. "Minä tein niin itsekkin. Oikeasti. Itkin kokoajan itseni kuiviin, sillä luulin ettet koskaan enää suostuisi puhumaankaan minulle."

Kyyneleet virtasivat kasvoilleni, kun hivuttauduin lähemmäs Harrya. Hänen katseensa pehmeni kun hän näki kyyneleeni. "Ja tekisin niin aina kun jotain tällaista tapahtuisi. Jos sinä kuolisit taistelussa Voldemorttia vastaan, Harry, minä kuolisin myös. Tai ainakin sisältä. Olisin vain tyhjä kuori jonka sisällä ei ole muuta kuin pimeyttä ja surua." Ääneni oli käheä ja murtunut, mutta jatkoin: "En ikinä halua menettää sinua, kulta, en ikinä. Kai sinä tiedät sen?" Kysyin vielä ihan varmuuden vuoksi. Nyt Harrynkin kasvoilla kimmelsi kyyneleet. "Tiedän", hän kuiskasi tukahtuneesti ja otti minua kädestä. "Enkä minäkään halua ikinä menettää sinua", hän nyyhkäisi ja nosti toisen kätensä poskelleni. Hän silitti peukalollaan kasvojeni piirteitä.
"Rakastan sinua", kuiskasin. Katsoin Harrya anovasti. "Minäkin rakastan sinua", hän sanoi. Kumarruin lähemmäs häntä ja työnsin huuleni hänen huulilleen. Harry vastasi suudelmaan innokkaasti, muttei antanut minun mennä liian pitkälle. Päässäni pyöri. Harry maistui samalta kuin ennen. Makeaa ja hieman minttua.

Erkanimme toisistamme varovasti ja katsoimme toisiamme silmiin. Onnenkyyneleet vierivät yhä poskillani, kun kapsahdin Harryn kaulaan. Hän silitti selkääni hennolla liikkeellä ja hänen hengityksensä korvani juuressa tuntui ihanalta. Voisin istua siinä ikuisesti, Harryn sylissä, halaamassa häntä.
"Hyvää joulua Draco", hän kuiskasi korvaani, ja minä rutistin häntä kovemmin itseäni vasten.