I love you more than I love my life

"Sinä sitten et meina lopettaa itkemistä"

Suudelma kuitenkin loppui lyhyeen, kun joukko luihuisia käveli ohitsemme ja huuteli solvauksia. Irrottauduin Harryn lämpimiltä huulilta ja punastelin taas, kun Harry kurtisti joukolle kulmiaan. Katselin kenkieni kärkiä nolostuneena. Lopulta nostin katseeni luihuisiin ja sydämeni nousi kurkkuuni nopeasti ja kitkerän makuisena.

Tunsin kyyneleet silmäkulmissani ja lähdin juoksemaan, irrottaen sormeni  Harryn karheasta kädestä.
Juoksin kohti poikien vessaa ja pidättelin kyyneleitäni. Kuulin Harryn nopeat askeleet takanani, kun hän juoksi perääni.

Askeleeni lätisivät märkää lattiaa vasten, kun pamautin vessakopin oven kiinni. Jo muutaman sekunnin kuluttua Harry livahti sisälle. Tömähdin hänen pehmeää paitaansa vasten ja hän kietoi kätensä ympärilleni. 

"Kaikki hyvin, kaikki hyvin", hän sanoi.

Köhin Harryn olkapäähän ja yritin tasata hengitystäni. En halunnut enää itkeä. Halusin olla ylpeä siitä, kuka olin. Mutta minua sattui nähdä luultavasti entiset ystäväni naureskelemassa minulle. 

Tyrehdytin kyyneleeni, niiskaisin ja nostin katseeni Harryn silmiin. Nostin hymyn kasvoilleni ja sanoin : "Mennään." Sitten lisäsin vielä ujosti: "Ja jos et korjaisi sitä sukunimeä kaikkien kuullen."

Harry naurahti ja pyyhki silmäni. "Sinä sitten et meinaa lopetta itkemistä." 

Kurtistin kulmiani ja vedin Harryn mukaani seuraavalle tunnille. 

Kävelimme käytävää pitkin kohti loitsuluokkaa, kun Hermione juoksi meitä vastaan posket punottaen. Hän alkoi kävellä vierellämme ja puhui Harrylle hieman madalletulla äänellä. 

"Yritin puhua Ronille, mutta heti kun mainitsin teidät, hän tiuskaisi jotain ja kiiruhti Deanin ja Seamuksen luokse."

Harry nyökkäsi vakavana. Hänen leukaperänsä kiristyivät ja silmät kirkastuivat. Otin hänen lämpimästä kädestään kiinni ja katsoin häntä huolestuneena. 

Kun Harry avasi suunsa, hänen äänensä oli kireä ja hieman vihainen: "Minun täytyy puhua hänelle tänä iltana. Hermione, sinun täytyy pitää vahtia, ettei hän ehdi karata minnekkään." 

Puristin Harryn kättä, kun kävelimme luokkaan muiden oppilaiden perässä. Olin kulkemassa kohti tyhjää pöytää, kun Harry päästi kädestäni irti ja käveli professori Lipetitin luo. Hän näytti hieman vaivaantuneelta, kun hän kuiskasi jotain professorin korvaan. Kun Harry käveli minun luokseni istumaan, professori näytti hiukan pöllämistyneeltä, mutta hän hymyili minulle iloisesti. 

Kun Harry istui viereeni, nojauduin häntä vasten ja kuiskasin hänen korvaansa: "Kerroit sukunimestä, eikö niin." 

Harry nyökkäsi ja kiersi kätensä ympärilleni, kun Professori Lipetit alkoi selostaa tunnin ohjelmaa. 

Oppituntien jälkeen kävelimme jälleen suureen saliin syömään. Vatsanpohjassani muljahti kun ihmiset kääntyivät katsomaan meitä. Kukaan ei kuitenkaan enää huudellut mitään. Huojennuin valtavasti, kun istuin Harryn viereen, joka jutteli jo Hermionen kanssa niitä näitä. Aloin lappaamaan perunamuusia suuhuni, kun takaani alkoi kuulua kuisketta. Se ei kuitekaan liittynyt minuun tai Harryyn mitenkään, sillä kun käännyin katsomaan taakseni, ihmiset osoittelivat salin toiselle puolelle kohti luihuisen pöytää.

Isonkokoinen seitsemäsluokkalainen luihuinen piteli verta vuotavaa nenäänsä ja istuessaan hän mulkaisi Hermionen suuntaan vihaisesti. 

"Mitä hänelle on tapahtunut?" Harry kysyi ihmetellen. 

"Minä mottasin häntä naamaan, koska hän huuteli teistä pitkin käytäviä", Hermione vastasi hieman ylpeästi. Hän pyyhkäisi hiuksensa korvan taakse ja jatkoi syömistä. 

"Hermione, sinun ei ihan oikeasti tarvitse", Harry mutisi hieman vaivaantuneena. 

"Tiedän. No, jokatapauksessa, minä lähden nyt pitämään Ronin kiireisenä siihen asti että sinä saavut." 

Hän nousi ylös ja käveli tiehensä. Huomasin kuinka jotkut seurasivat häntä katseellaan hieman pelokkaasti. Se luihuinen ei ollut ainoa jota Hermione oli läksyttänyt. 

Söimme ruokamme loppuun ja poistuimme salista. Kävelimme yhdessä porrastasanteelle, missä matkamme erosivat. Harry painoi suukon poskelleni ja sanoi: "Nähdään huomenna!"

"Nähdään."

Katsoin kun Harry katosi kulman taakse, ennen kuin lähdin kohti tyrmissä sijaitsevaa oleskeluhuonetta.

***

Ok guess whos back. Anteeks kauheesti et oli melkeen seittemän kuukauden tauko. Aattelin jo itekki etten jatkais tätä enää mut nyt mulle tuli kauhee tarve saada tää loppuun. No anyways, toivottavasti tykkäätte ja joo.