I love you more than I love my life

Salainen taito

Makasin sängyllä miettimässä tulevaa. Saisinko anteeksi? Voisimmeko olla vielä ystäviä? Tai jotain enemmän? Nousin istumaan ja katsoin kelloa. Se näytti puoli kolmea. Olin nukkunut tänään pitkään, sillä en ollut nähnyt painajaisia. Nousin seisomaan, sillä ajattelin käydä suihkussa. 'Tästä alkaa tulla tapa, käydä kaksi kertaa päivässä suihkussa', ajattelin. Tarvitsin kuitenkin taas kuuman veden tuomaa vapautumisen tunnetta, joten kävelin kylpyhuoneeseen.

Katsoin itseäni alastomana peilistä.
Olin laihtunut niin, että kylkiluuni näkyivät kalpean ihoni läpi, sekä poskipääni törröttivät hieman. Silmieni reunoille oli jäänyt punaiset renkaat. Käänsin katseeni pois peilistä ja huokaisin kuuluvasti. Astuin suihkuun ja suljin silmäni. Annoin kuuman veden valua päälleni. Pesin kasvojani yhä uudelleen. Vesi valui vaaleaa ihoani pitkin. Se rauhoitti minua ja sai sydämeni laskeutumaan kurkusta oikealle paikalleen.

Suihkun jälkeen puin päälleni harmaat verkkarit ja villapaidan. Harryn villapaidan, joka tuoksui häneltä, joka oli kaulasta ja hihoista rispaantunut, koska sitä oli käytetty niin paljon. Haistoin paitaa, ja yritin löytää siitä Harryn tuoksun.
Se tuoksui juuri siltä, miltä muistin. Kuin mäntyä, suklaata, tutta partavettä ja hikeä. Minun oli sitä ikävä. Tunsin taas kyyneleitä kirvelemässä silmänurkissani.

Hyppäsin vatsalleni sängylle, ja nostin pudonneen päiväkirjani lattialta. Aloin kirjoittamaan siihen, tunteella.

23.12
Rakas päiväkirja. Tässä on laulu Harrylle, jonka toivoisin olevan täällä huomenna, mutta jonka olen menettänyt. Tai toivottavasti en.

Vuodatin tunteitani kirjaan, tekemällä niistä laulun. Kukaan ei tiennyt että osasin edes tehdä niin, eikä että rakastin laulamista. Ei edes Harry. Olin aikonut pitää sen salaisuutena, että voisin yllättää hänet joskus, mutta nyt oli myöhäistä.
Kirjoitin siinä kyynelten saattelemana, noin tunnin, kunnes en keksinyt enää mitään. Suljin päiväkirjan ja käännyin selälleni. Olin varma ettei toivoa enää ollut, ja että Harry ei puhuisi minulle ikinä.
Poskelleni vierähti jälleen uusi kyynel.

Vatsani ärjyi, joten lähdin kohti keittiötä. Laahustin kasvot kohti paljaita varpaitani ja mietin lauluni sanoja. Aloin hyräillä itsekseni, yritin keksiä sille melodiaa. Se oli surumielinen, mutta silti jotenkin tarttuva.
Otin jääkaapista kananmunia ja rikoin ne pannulle. Niiden käry toi mieleen ensimmäisen kerran, kun vietin Harryn kanssa aikaa, kahdestaan. Söimme silloin kananmunia, jotka minä olin paistanut.
Silmästäni tipahti kyynel, joka haihtui ennen kuin osui pannuun. "Ryhdistäydy!" mutisin itselleni käskevästi. Räpyttelin kyyneleet pois.

Söin kananmunat nopeasti ja join päälle lasillisen kylmää vettä. Jätin astiat pöytään. Kiiruhdin huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. Riisuin housuni ja menin peiton alle. Päätin nukkua univelkani pois.

Niin nukahdin jälleen kerran, hyräillessä lauluani mielessäni.