"Yoongi..sun.. s-sun pitää-" Hoseok sai tuskissaan sanottua, ennen kuin kipu valtasi taas hänen koko kehonsa, saaden hänet sulkemaan silmänsä ja toivomaan kuolemaa.
"Puhu mulle! Hoseok, mitä mun pitää tehdä?!"
Hoseok huusi taas kivusta.
"Hae apua herran jumala sentää!" Yoongi tiuskaisi Taehyungille, joka vain tuijotti heitä.
Taehyung nyökkäsi peloissaan, ennen kuin lähti juoksemaan katua pitkin.
"Mitä mun pitää tehdä, kerro!" Yoongi käski, vaikka näki vallan hyvin, ettei toinen pystynyt puhumaan kunnolla kivun takia.
"S-sä et voi olla siinä.. Sä k-kuolet jos sä.. et mee."
"Kuolen? Hoseok, mitä sä selität, en mä kuole! Mitä mä voin tehä?"
Yoongi otti kiinni Hoseokin kädestä ja puristi sitä niin kovaa, kuin vain pystyi. Hän tunsi kyynelien pyrkivän silmäkulmistaan, mutta hän ei välittänyt siitä.
Vaikka kipu oli järjettömän voimakas, Hoseok tiesi selviävänsä. Hän ei tiennyt tarkalleen kuinka, mutta ei hän voinut mitenkään kuolla tähän.
Silti, olisi vain ajan kysymys, milloin kipu iskisi Yoongiinkin. Siksi hän pyysi tuota lähtemään.
"Hoseok.. älä jätä mua.." ruskeahiuksinen melkein kuiskasi. Hoseok avasi silmänsä nähdäkseen toisen. Yoongi puristi hänen kättään voimalla, pitäen itkuiset silmänsä tiukasti kiinni.
Hoseok tunsi kivun hälvenevän hiljalleen, hän pystyi tuntemaan heidän yhteydensä vahvempana kuin koskaan ennen. Yoongi käytti kaiken sisäisen voimansa, vahvistaakseen heidän sidettään. Jokaisella varovaisella hengenvedolla, Hoseok tunsi kivun heikkenevän.
Sulkiessaan silmänsä, hän pystyi näkemään Yoongista lähtevän henkisen voiman, joka vahvisti häntä hetki hetkeltä enemmän. Se imeytyi hohtavana valona häneen vieden kivun pois.
Edes Hoseok ei pystynyt käsittämään tätä.
YOU ARE READING
AINOA keino||yoonseok✔️
Fanfiction[VALMIS] Hoseok palaa tasan vuoden kuluttua korjatakseen kaiken Vaikka hän pystyy asioihin, joista muut voivat vain haaveilla, kohtalon muuttaminen osoittautuu silti hankalammaksi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella • "Miks sä sit.. s-sanoit ett...
