AINOA keino||yoonseok✔️

➖008➖

Taehyung istui kylmällä penkillä puiston kulmassa. Hän yritti yhä saada jotain tolkkua ystävänsä kertomuksesta. Mikään ei käynyt järkeen.

Hoseok vaikutti niin rennolta, mikä oli outoa, ottaen huomioon juuri sanotut sanat.

"Mut.. eihän täs oo mitään järkeä!" Taehyung huudahti silmät suurina.

Hoseok piti katseensa maassa ja nielaisi.
"Just sen takia mä en voinu kertoa sulle aikasemmin. Mä en halunnu hämmentää sua. Siks mä.. mä.. p-pyyhin sun m-muistot.."

"Siis sä mitä?!" Taehyung huusi yhä kovempaa. Hän nousi seisomaan ja tarttui kiinni Hoseokin olkapäästä, kääntäen pojan itseään kohti.
Hoseok ei näyttänyt edes katuvan mitään.
"Hoseok, lopeta tää paska! Sä et voi olla tosissas! Ethän sä nyt v-"

"Älä koske muhun!"

Taehyung jähmettyi paikoilleen, yllättyen lyhyemmän äänensävystä. Ei hän ollut koskaan aikaisemmin kuullut tuota vivahdetta toisen äänessä.

"Mä todistan sen."

"Ai m-minkä?"

Hoseok nosti katseensa Taehyungiin ja ojensi kätensä hänelle.

"H-hoseok siis mitä?" Taehyung kysyi epävarmana.
"Anna sun käsi."
"En anna, ennen ku kerrot mulle mitä sä aijot tehä!" tummahiuksinen vastusteli.

Hoseok huokaisi.
"Muistatko sä et katosin vuodeks?"

Taehyung pudisti päätään.

"Niin. Mä katosin tasan vuodeks, ja sitä ennen mä pyyhin sun muistot siltä ajalta. En kaikkia tietenkään... vaan annoin sun unohtaa mut siks ajaks. Sit ku palasin, kerroin sulle vaan valheita", Hoseok selitti.

Taehyung oli niin ihmeissään, ettei tiennyt enää mitä uskoa.

"Tartu mun käteen."

"Miks?"

"Sä saat sun muistot takas, mä todistan sen sulle."

Taehyung epäröi hetken, mutta tarttui sitten Hoseokin kylmään käteen. Samalla sekunnilla hän tunsi matkaavansa jotenkin sisäisesti toisaalle. Se tuntui pelottavalta ja oudolta; kuin pikakelaukselta taaksepäin.

Sitten se pysähtyi.

Hän näki itsensä ja Hoseokin parvekkeella. Hoseok lähestyi häntä, ja asetti oikean kätensä hänen silmilleen. Seuraavaksi hän näki kaatuvansa ystäväänsä vasten. Hoseok laski hänet varovasti tuolille ja jäi siihen hetkeksi, ennen kuin hyvästeli ja käveli pois katsomatta taakseen.

Taehyung olisi halunnut nähdä enemmän, mutta pian hän huomasi matkaavansa ajatuksissaan takaisin nykyhetkeen. Avattuaan silmänsä, hän näki Hoseokin edessään.

"Mitä toi oli..?"

Hoseok irrotti kätensä ja katsoi häntä silmiin.
"Sun muistos. Uskotko sä nyt mua?"

Taehyung räpytti silmiään pari kertaa ja hymähti.
"Pakko kai mun sit on.. mut.. mä en silti ymmärrä tätä-"
"Tiiän. Etkä sä voikkaan. Mut mulla ei oo tarpeeks aikaa selittää sitä sulle."

"Miten nii? Älä nyt vaan sano et sä tosissas kuolet tänään!"

Hoseok istahti nyt vuorostaan penkille. Hän katsoi kenkiään surullisen näköisenä.
"En mä haluu enää valehdella.."

Taehyung istui hänen viereensä.
"Mut etkö sä muka voi tehä mitään estääkses sitä?"
Hoseok pyöritti päätään.
"En. Sen takia mä lähin. Jotta mä voisin löytää keinon sen estämisee."

"Eli sä tiesit sen jo... vuos sitte?"
Hoseok nyökkäsi.
"Ja mä en ollu auttamassa sua. Helvetti!"
"Tae rauhotu. Et sä ois voinu tehä mitään."

Taehyung huokaisi.
"Mut miten Yoongi liittyy tähän?" hän kysyi, muistettuaan vasta nyt sen seikan.

Hoseok naurahti vähän.

"Sitäkin mä yritin selvittää. Vaikka mä pystyn näkemään menneisyyteen ja tulevaisuuteen, en silti osaa vastata siihen yhteen ainoaan tärkeään kysymykseen."

"Eli siis.. mihin kysymykseen?"

"Miksi kysymykseen."