AINOA keino||yoonseok✔️

➖022➖

Hoseok oli kertonut Yoongille kaiken, mitä tiesi.

Hän oli kertonut heidän siteestään, hän oli kertonut lähdöstään ja kaikesta mitä oli sillä aikaa saanut selvitettyä.

Hän oli kertonut kuolemasta, heidän yhteydestään ja päätöksestään pysäyttää aika tähän päivään.

Yoongi oli ollut hiljaa koko sen ajan.

Hän oli juonut teetään ja katsonut Hoseokin silmiä.

Aina välillä Yoongi oli näyttänyt erittäin epäuskoiselta, mutta Hoseok tiesi, että Yoongi tunsi sen. Yoongi tunsi hänet paremmin kuin kukaan muu. Yoongi tiesi, ettei Hoseok valehtelisi hänelle tälläisestä asiasta.

Mutta ei hän ollut sanonut sanaakaan.

"Voitko sä.. sanoa ees j-jotain. Ihan mitä vaan?" Hoseok kysyi surullisena.

Yoongi laski katseensa pöytään.
"Mä en tiedä miten...mutta mä uskon sua. Ei tähän oo mitään selitystä. S-saanks mä kertoo jotain?"

"Tietenki saat."

Yoongi siirsi katseensa ikkunaan. Ulkona paistoi aurinko, eikä taivaalla näkynyt pilven pilveä.
"Kun sä lähit, mä olin hämmentyny ja peloissani. Tuntu ku.. tuntu ku jotain ois....en mä tiedä, puuttunu? Mun mieli yritti unohtaa sut, mut taistelin sitä vastaa ihan viimeseen asti. Mä en halunnu menettää viimestäki muistikuvaani susta. Silti, ihan ku joku, tai jokin ois yrittäny rikkoo mua sisältä päin....ja poistaa sut. Se sattu. Ei pelkästää henkisesti, vaan myös fyysisesti. Jungkook ei uskonu mua, vaikka yritin kertoo sille. Se vaan käski ottaa särkylääkettä. Mua vaan pelotti niin..paljon."

"Yoongi..Mä oon niin pahoillani. Anteeks, että mä satutin sua. M-mä halusin suojella sua ja siks yritin heikentää meiän sidettä. Se ei sattunu mua niin paljoa, koska mä en yksinkertasesti vaan oo tavallinen ihminen. Mutta sä... sä oot. Anteeks", Hoseok pahoitteli. Hänestä oli kamalaa nähdä elämänsä rakkaus, toinen puoliskonsa niin alakuloisena.

Hän olisi tehnyt aivan mitä vain, jotta toinen olisi voinut hymyillä edes vähän.

"Mä tiedän... Eikä sun tarvi pyytää anteeks."

"Mut Yoongi?"

"No?"

"Mä tarvin sun apua."

Hoseok oli laittanut oman kätensä Yoongin käden päälle, ja katsoi häntä pienesti hymyillen.
Yoongi kohtasi tuon katseen, eikä tiennyt mitä tunsi sisällään sillä hetkellä.  Kaikki oli niin sekavaa. Hoseok ilmestyi takaisin hänen elämäänsä, kertomaan, että he molemmat kuolisivat tänään.

"Mitä meiän tarkalleen pitää tehdä?" Yoongi kysyi.

Hoseok huokaisi. Siinä se kysymys nyt tuli.
Se kysymys, jota hän oli miettinyt viimeisen vuoden.

"Mä...en tiedä. Yoongi, mä en tiedä. Just siks mä tarvin sua."