Hoseok käveli vauhdilla kohti Taehyungin asuntoa vaikka hän tiesi, ettei tuo pystyisi tekemään mitään.
Hän halusi vain nähdä ystävänsä. Ei hän ollut ajatellut mitä sanoisi tai tekisi, mutta sillä ei ollut nyt väliä. Hoseok ei nähnyt kovinkaan houkuttelevana ajatuksena kaiken kertomista Taehyungille toistamiseen.
"Hoseok! Mitä sä teet tääl?" Taehyung kysyi heti avattuaan oven. Hän katsoi Hoseokia ihmeissään.
"Sori etten kertonu.. lähin käymää yhel kaverilla ja unohin ilmottaa itestäni", Hoseok vastasi hymyillen.
Hän tiesi, ettei se aika edes tuntuisi Taehyungille pitkältä. Muistojen pyyhkimisen seurauksena tuo ei muista Hoseokin edes olleen olemassa sen vuoden aikana. Mutta nyt kun hän oli palannut, pelkästään hänen näkemisensä sai Taehyungin muistamaan hänet. Siksi poika oli nyt ihmeissään.
"Ai..o-okei. Tuu sisälle!"
Hoseok astui sisälle kämppään ja istui Taehyungin viereen tuon sängylle.
"Mul on sulle tosi, tosi outo kysymys", Hoseok sanoi, pitäen katseensa ystävänsä tummissa silmissä.
Taehyung nyökkäsi.
"Et sattuis tietämään missä.. Yoongi on?"
"Hoseok! Sun pitää antaa sen olla, se ei oo hyväks sulle. Yoongi ei tiiä mitä se menet-"
"Joo joo tiedän!" Hoseok keskeytti.
Taehyung kallisti hieman päätään.
"Miks sä sit haluut löytää sen? Onks se tehny jotain??"
Hoseok pudisti päätään.
"Ei, mä vaan haluaisin nähdä sen.. Mitäs sanot, lähetkö mukaan?"
Taehyung huokaisi.
"No kai mä sit lähen.... Mut tää ei sit ollu mun idea!" pidempi vastasi.
Hoseok nousi ylös ja katsoi toista hymyillen.
"Joo, tiedän, tiedän."
BINABASA MO ANG
AINOA keino||yoonseok✔️
Fanfiction[VALMIS] Hoseok palaa tasan vuoden kuluttua korjatakseen kaiken Vaikka hän pystyy asioihin, joista muut voivat vain haaveilla, kohtalon muuttaminen osoittautuu silti hankalammaksi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella • "Miks sä sit.. s-sanoit ett...
