AINOA keino||yoonseok✔️

➖030➖

"Eli sä et tiedä mitä voidaan tehdä? Sä sanoit, et etit sen koko vuoden ajan ratkasuu tähän kaikkee.. etkö sä muka löytäny yhtään mitään keinoa..?"

Hoseok mietti hetken, ennen kuin vastasi.
"No, siteen rikkominen on yks vaihtoehto, mut siihenkään mä en pysty yksin... s-siihen tarvitaan meiät molemmat ja siinä on riskejä", hän kertoi.
"Miten se tehään?" Yoongi kysyi uteliaana.

"No., se side rikotaan, eli meiän pitäs pikkuhiljaa heikentää sitä, kunnes se lopulta on kokonaan rikkoutunu. Enää ei riittäs se, et se olis vähän heikompi. Ollaan jo ihan liian syvällä.."

Tummahiuksinen nyökkäsi varovasti.
"Mitä riskejä siihen sit liittyy...?"

"Se on niin vaikea ja hidas prosessi, et sä saattasit kuolla siihen kipuun. Ihan vaan siks, että sä oot tavallinen ihminen. Ja vaikka me onnistuttaskin siinä, se ei silti muuttas mun kohtaloa.. m-mut sut se saattas pelast-"
"Ei. Me ei tehä sitä", Yoongi sanoi.
Hoseok laski katseensa maahan.
"N-no.. En mä usko että niitä vaihtoehtoja on enempää. Mä en oikeesti vaan..osaa keksiä enää mitään. Ei me onnistuta."

Yoongi halasi Hoseokia tiukasti. He olivat ikävöineet toisaan niin paljon.
He istuivat Yoongin sängyllä hänen makuuhuoneessaan. Verhot olivat yhä auki, mutta valoa sieltä ei enää tullut tähän aikaan yöstä.
"Me onnistutaan. On pakko."

Yoongin sanat tulivat niin syvältä hänen sydämestään, että Hoseok tunsi ne vahvempana kuin koskaan ennen. Vahvempana kuin hän oli koskaan Yoongin tuntenut.
Hoseok näki sen siteen sulkiessaan silmänsä, ja hän tunsi sen taas vahvistuvan. He olivat ihan liian lähellä yhdistymistä.

Sitä hän ei enää voinut sallia. Enää hän ei pahentaisi tilannetta.

Hoseok irtautui halauksesta, jolloin myös se vahva tunne hänen sisällään heikkeni hieman.
"Mikä on?" Yoongi kysyi, huomattuaan toisen hätääntyneen.

"M-mä näin taas s-sen siteen ja se vahvistuu taas.. Me ei voida onnistua. Miten me muka selvittäs siit kuolemasta..? Me ollaan niin lähellä sitä, et oltas kokonaan yhtä", Hoseok selitti, yhä panikoiden.

Hän ei jaksanut enää elää tätä päivää kerta toisensa jälkeen. Hän ei jaksanut enää kuolla uudestaan, eikä hän kestänyt enää nähdä ja tuntea Yoongin kuolevan. Ei enää.

"Hoseok.."

"Hoseok, anna mun halata sua. Anna mun pitää susta kiinni vielä hetki."

Hoseok katsoi Yoongia, eikä tiennyt mitä tehdä. Hän tunsi sisällään niin paljon kaikkea sillä hetkellä, ettei mikään ollut enää järjestyksessä.

Hän halusi tämän loppuvan.

"En mä voi.. Sit me-"

"Sit me ollaan yhtä. Sähän sanoit, ettei me koskaan yhdistytty kokonaan. Meiän luoma yhteys ei koskaan päässy sinne asti. Usko mua Hoseok.. tää on se vastaus", Yoongi vakuutti vakava ilme kasvoillaan.

Hitaasti Hoseok hivuttautui lähemmäs Yoongia, antaen tuon kietoa kätensä hänen ympärilleen.
Hoseok painoi päänsä hänen rinnalleen, jolloin hän kuuli Yoongin sydämen lyövän.

Se oli niin rauhoittavaa.

Rauhoituttuaan hieman, Hoseok uskaltautui sulkemaan taas silmänsä.

Hän näki sen yhteyden, sen siteen vahvistuvan. Nyt hän tiesi, että Yoongikin tunsi sen.
He veivät sen loppuun asti.
Se voima oli jotain niin syvää ja kaunista, että se tuntui valaisevan kaiken hänen sisällään. Hän kuuli yhä Yoongin sydämenlyönnit, ja side vahvistui vahvistumistaan.

"Y-yoongi.. Se tapahtuu...se yhteys"

"Me selvitään. Me ei voida elää, jossei toinen elä. Me ei voida hengittää ilman toisiamme, eikä me tunneta mitään ilman toisiamme. Jos meiän on tarkotus elää, me eletään yhdessä ja jos meiän on tarkotus kuolla...."

"...Me kuollaan yhessä", Hoseok lopetti hänen lauseensa miltei kuiskaten. Hän antautui täysin sille voimalle, joka yhteydestä muodostui.

"Luota muhun"

Ne olivat viimeiset sanat, jotka Hoseok kuuli, ennen kuin he olivat yhtä.

He todella muuttivat kohtaloa.