He kävelivät pitkin kävelyteitä, istuskeltuaan puistossa kauan. Koko päivän he olivat olleet kahdestaan, ja kello näytti jo kymmentä illalla.
Heidän kohtalonsa toteutumiseen olisi enää noin puolitoista tuntia.
"Sä et selittäny viel sitä, et miks me molemmat kuollaan. Tiiätkö sä sitä?" Yoongi sanoi, mietittyään ensin jonkin aikaa päässään miten kysyisi sen kysymyksen.
Hoseok katsoi häntä surullinen ilme kasvoillaan.
"Se johtuu meiän rakkaudesta, mut se on silti mun vika..-"
"Kerro vaan se koko tarina. Kaikki mitä tiiät. Ei mua tässä vaiheessa enää kiinnosta kenen vika se oli", Yoongi pyysi.
Taas hän soi Hoseokille hymynsä.
"Meiän rakkaus on niin erityistä. Niin vahvaa ja syvää, että se oli liikaa. Me luotiin vahingossa ikään kun sellanen side.., me liityttiin liikaa kiinni toisiimme. Mun olis pitäny toimia nopeemmin, koska mä tunsin sen siteen muodostumisen. Sä et sitä voinu tuntea, mutta mä tunsin. Tunsin kun se hetki hetkeltä syventy, enkä silti tehny asialle mitään. Ja ..k-kun mä sain tietää et oon kuolemassa, sain myös tietää et mun olis jätettävä sut. Mun oli lähdettävä, ennen ku me oltas yhtä. Koska jos mä en olis lähteny, me oltas molemmat kuoltu... Ja lähdinkö mä silloin? Ei, en lähteny. En lähteny, vaikka mulla oli mahdollisuus pelastaa sut. Mä rakastan sua vaan niin paljon, etten pystyny lähtee. Ja sit ku mä lähin, oli jo liian myöhästä..... nyt mä en enää tiedä mitä voin tehä."
Yoongi pysäytti pidemmän, asettumalla hänen eteensä. Hoseokin kyynelistä märät kasvot olivat juuri sellaiset kuin hän muisti. Hän vain rakasti Hoseokia niin paljon. Niin, niin, niin paljon.
Ei hän halunnut luopua siitä rakkaudesta.
Oli keksittävä keino.
"Mennää mun luo. Puhutaan siel lisää"
ESTÁS LEYENDO
AINOA keino||yoonseok✔️
Fanfic[VALMIS] Hoseok palaa tasan vuoden kuluttua korjatakseen kaiken Vaikka hän pystyy asioihin, joista muut voivat vain haaveilla, kohtalon muuttaminen osoittautuu silti hankalammaksi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella • "Miks sä sit.. s-sanoit ett...
