Voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.

Luku 1

Martinus

Kaadan tölkin pohjalla lojuvat juomat alas kurkustani. Lasken tölkin olohuoneen pöydälle. Se tulee luultavasti olemaan ensimmäinen ja viimeinen juoma jonka juon näissä bileissä. Marcus on sen verran humalassa, että minun pitää raahata veljeni yöllä kotiin. No ei kai siinä sitten mitään. Eipä olisi ensimmäinen kerta.

"Kato Martinus! Mitä äijä?" Simon huudahtaa. Tuo istuu viereeni sohvalle. "Ei mitää kummempaa", hymähdän. Silmiini pistää tuttu tyttö joka näyttää etsivän jotain. Tuon vihreät silmät kohtaavat minut. Malla lähtee kipittämään minun luo.
"Hei!" Tyttö sanoo hymyillen. Väläytän pienen hymyn ja taputan paikkaa vieressäni. Malla istuu siihen. Katson virnuilevaa Simonia kulmat koholla. Poika pudistaa päätään ja ottaa hörpyn juomastaan.

"Älkää sanoko, että toi on Mike", Malla pyytää ja osoittaa pöydällä seisovaa paidatonta poikaa. Mike on Mallan veli. Meitä vuoden vanhempi.
"On se", hymähdän. "Voi ei", tuo parahtaa. Maineeni tyttöjen keskuudessa ei tosiaan ole hyvä. Harrastin paljon yhden yön juttuja ja epämääräisiä säätöjä.

Miken alkaessa tanssia repeän Simonin kanssa  nauruun. Malla hautaa kasvonsa käsiinsä.
"Miks mä oon sukua tolle?" tyttö parahtaa. "Nyt esitit harvinaisen vaikean kysymyksen", naurahdan.
"Martinus ei oo hauskaa!" Malla huudahtaa. Tuo kuitenkin ratkeaa nauruun, joka paljastaa, että hän ei ollut tosissaan.

***

"Marcus!" huudan ja potkaisen lattialla makaavaa veljeäni. Kuulen epämääräistä mutinaa. Marcus on ilmeisesti sammunut sitten lattialle. Sänkyyn olisi ollut vain metri, mutta se taisi olla liian pitkä matka pojalle.

"Miten sä voit olla hereillä jo nyt? Etkö sä juonu eilen yhtään?" Marcus huokaisee. "Veliseni kello on kohta yksi päivällä ja kyllä mä yhden join", tuhahdan.
"Yks? Päivällä?" Marcus ihmettelee ja nousee istumaan. "Kyllä. Yksi päivällä", sanon. "Kauhee olo", Marcus mutisee.
"Kuka käski juomaan niin paljon?" kysyn. "Humalassa on aina kivempaa", Marcus toteaa. Naurahdan hiljaa. "Vai niin", huokaisen päätäni samalla pudistellen.

"Voisit nyt kuitenkin tulla alakertaan. Ollaan kahdestaan kotona joten voidaan kutsua porukat tänne", sanon. Porukoilla tarkoitan kavereitamme. Marcus murahtaa jotain mistä en saa selvää mutta, kömyää kuitenkin ylös sängystä. "Vihdoin" tuhahdan ja lähden alakertaan. Viime yönä olin raahannut Marcuksen kotiin. Se osottautui vaikeammaksi, kun luulin. Kaksoseni löytyi välillä ojasta tai jonkun talon pihalta. Meinasi tuo käydä pimpottamassa naapurin mummon ovikelloa. Onneksi ehdin estää hänen aikeensa. Muuten olisimme pulassa.

"Onko meillä jotain ruokaa?" Marcus kysyy pää jääkaapissa. "En mä tiedä", mutisen. "Tilataan pizzaa. Tekee mieli jotai kunnon rasvasta roskaruokaa", Marcus toteaa ja lämäyttää kylmälaitteen oven kiinni. "Yllättävää", hymähdän. Marcus pyörittelee silmiään ja istahtaa viereeni olohuoneen sohvalle. "Otetaan varmaan perhepizza nii ainaki riittä kaikille", hymähdän ja näpyttelen viestin kaveriporukkamme ryhmään. Saan heti myöntäviä vastauksia. Eli he ovat tulossa.

"Mitä eilen illalla tarkalleen tapahtu?" Luca kysyy. "Mun muistikuvat nimittäin loppuu siihen juomapeliin", hän vielä lisää. "Martinus ja Simon voi kertoa. Kumpikaan ei juonu paljoa" Jeremias sanoo ja hieraisee kasvojaan. "No ei siellä mitään sen kummempaa, sitä samaa vanhaa. Marcus meinas tehä tyhmimmät jutut vasta kotimatkalla" sanon.
"Mitä mä edes tein?" Marcus kysyy. "Tiivistettynä saatoin pariin otteeseen kaivaa sua ojan pohjalta ja olit jo pimpottamassa naapurin mummon ovikelloa", selitän suu täynnä pizzaa.

_______________
494 sanaa.

Tätä ei varman tarvi kummemmin selitellä. Aloitan uuden tarinan ja siinä se asia sitten olikin🤷🏼‍♀️😅

-Petra