Voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.

Epilogi

Livia

"Hei Livia", Anne tervehtii keittiöstä minua. "Hei", hymyilen. Olin juuri saanut kuulla elämäni parhaimmat uutiset ja olin tullut kertomaan ne kavereilleni ja tietysti Martinukselle. Puolitoista vuotta oli mennyt todella hitaasti, mutta tässä sitä nyt seistään edelleen hengissä ja terveenä. Kävin viimein normaalia lukiota. Harmikseni Martinus on kuitenkin ollut paljon keikoilla. Onhan heillä nyt kiertue menossa. Tai tällä hetkellä heillä on kahden kuukauden tauko.
Olin saanut täysin puhtaat tulokset syöpätesteistä. Täytin viime viikolla 18-vuotta ja olen Lokin kanssa saanut toimia porukkani hakijoina. Joka kerta emme ole siihen kuitenkaan suostuneet. Koputan muutaman kerran poikaystäväni huoneen oveen ja avaan sen heti perään.

"Mitä se sano? Kerro jo!", Iris huudahtaa. "Hei vaan teillekin", naurahdan. "Kerro nyt!", Martinuskin alkaa olla malttamaton. "Mä oon terve nyt", hihkaisen. "Jes!", Iris kiljaisee ja hyppää ylös. Tuo rutistaa minua tiukasti itseään vasten. Iriksen vihdoin päästäessä irti minusta Martinus vetaisee minut kiinni itseensä. Tuon ruskeat silmät kiertävät kasvojani. Martinuksen kädet ovat kietoutuneet vyötärön ympärille. Hän painaa kosteat huulensa omilleni.

"Ei taas", Marcus parahtaa. "Hei meillä on Livialle myöhäinen synttärilahja! Koska me ei annettu sulle viime viikolla mitään lahjaa niin saat nyt", Alicia sanoo ja minut vedetään irti poikaystäväni. "Tai siis Martinus anto, mutta me muut ei", Marcus sanoo. Huokaisen raskaasti. Kaveri piirimme asteli viime viikolla sisälle huoneeseeni, kun makasimme sängylläni pelkissä alusvastteissa loput vaatteet lattialla. He tietenkin vetivät siitä omat johtopäätökset ja olivat kyllä aivan oikeassa.

"Istu", Simon käskee. Istahdan Martinuksen sängyn reunalle. "Sulle on tapahtunut niin paljon sun koko elämän aikana, että me halutaan muistaa sua antamalla jotain mikä jää koko loppu elämäksi muistiin. Sä oot jaksanu taistella kaiken läpi. Onnee Livia", Iris sanoo ja ojentaa minulle kirjekuoren. Avaan kuoren ja nostan yhden lipun kirjekuoresta.

"Te ette oo tosissaan", mutisen ja nostan katseeni hitaasti porukkaan. "Me kaikki lähetään. Lento lähtee huomenna illalla, joten ala pakkaamaan", Oliver sanoo. "Kuukauden loma Kreikassa. Oikeesti",

"Oikeesti",

***

"Onko kaikki nyt mukana? Passit? Rahat? Lentoliput?", Anne kyselee, kun pysäköi auton Trondheimin lentokentän eteen. "On on", Martinus huokaisee. "Mä huolehdin kyllä näistä pikkulapsista", naurahdan. Annenkin suusta pääsee naurahdus. "Jos tulee jotakin ongelmia niin soittakaa heti", poikaystäväni äiti sanoo ja nousee autosta. Martinus nousee ensin edestäni jonka jälkeen minä kömyän ulos autosta. Emma avaa pelkääjän paikan puolen oven ja hyppää ulos. Otan peräkontista matkalaukkuni. Samalla kaksi autoa ajaa viereemme ja loputkin porukasta nousevat ulos. Emma halaa ensin veljiään jonka jälkeen Anne halaa vielä poikiaan. Kaksoset näyttävät kiusaantuneilta, mutta minusta näky on vain suloinen. Halaan Emmaa ja jään odottamaan muita.

"Pitäkää kivaa!", Anne huudahtaa vielä ennen, kun sulkee auton oven ja lähtee Emma mukanaan huristelemaan takaisin Troforsiin.

"Eiköhän mennä", Martinus sanoo. Tuo tarttuu vapaasta kädestäni kiinni ja lähtee vetämään minua sisälle lentokentälle. Kohtaamme jo ovilla ensimmäisen ongelman. Poikien fanit. En tiedä mistä he ovat saaneet tietää tästä, mutta ei sillä nyt ole oikeastaan mitään väliä. Onneksi tyttöjä on vain muutama.

"Hei", Martinus sanoo hymyillen tytöille. Annan poikien hoitaa tämän ihan itse. Irrotan otteeni Martinuksen kädestä.
Kuvien ja halejen jakamisessa kuluu noin kymmenen minuuttia. Martinus astelee takaisin luokseni. Poika heittää kätensä olkani yli ja vetää kiinni kylkeensä. Hän kääntää minut katsomaan omia kasvojaan. Martinus siirtää ruskean hiussortuvan pois kasvojeni edestä ja painaa huulensa minun huulille.

Juuri nyt en halua mitään enempää kuin Martinuksen.

Aina kannattaa yrittää. Voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.
______________
599 sanaa.

Julkaistu 20.6.19

Se olis siinä. Tää kirja on nyt purkissa.

Kiitos kaikille lukijoille💕

Mun on ehkä pakko myöntää tässä vaiheessa, että tän kirjan juoni oli aluksi ihan eri. Mutta siihen tuli sitten aika paljon muutoksia ja lopputulos on tämä.

Musta ois kiva kuulla teidän mielipiteitä tästä.

Jatko-osan ekan osan yritän saada tässä lähipäivinä julkaistua ja siitä ilmoitan sitten täällä.

-Petra