Voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.

Luku 10

Martinus

"Sulla taitaa olla jotain kerrottavaa", Marcus tokaisee, kun astelee huoneeseeni. Suoraan sanottuna Marcus näyttää tälle hetkellä siltä, että eilis ilta oli hänelle rankka. Tuo lösähtää sängylle viereeni makaamaan. "Onko?", kysyn yllättyneenä. "Sä tykkäät Liviasta", Marcus tokaisee. Kohotan kulmiani kysyvästi. "Mä en oo ihan tyhmä", veljeni sanoo. Huokaisen syvään. "Okei mä pidän siitä vähän", tuhahdan. "Vähän?", Marcus kohottaa kulmiaan. "Tarkotit varmaan paljon", tuo sanoo. Pudistan päätäni. "En tarkoittanut", vastaan hymyillen. Tuo nyt oli pieni valhe.

"No mites bileissä", kysyn kulmat koholla. "Normaalisti. Mike tanssi jälleen pöydillä ja Malla häpes silmät päästään", poika nauraa. "Säälin vähän Mallaa. Ensin se sääti mun kanssa ja nyt sun kanssa. Marcus ehkä me ollaan molemmat vaan kusipäitä", naurahdan. "Niin ollaan", Marcus naurahtaa myös. "Onko sulla joku muu kiikarissa?" virnuilen. "Martinus älä jaksa", tuo sanoo. "Eli on", hymähdän. "Miten vaan", Marcus tokaisee. Kohotan kulmiani kysyvästi, mutta en silti saa minkäänlaista selitystä.
"Onko kukaan ikinä kertonu kuinka hyvä sä oot vaihtamaan puheenaihetta? No kuitenkin palataan takaisin suhun ja Liviaan", Marcus sanoo. Tuhahdan hiljaa. "Ootteko te puhunu siitä voiko se menehtyä", tuo kysyy. Pudistelee päätäni. "En usko, että siihen on kovin iso mahdollisuus", mutisen hiljaa. Marcus nyökkää vain. "Millon meet taas katsomaan sitä?" hän kysyy ja tönäisee minua pienesti. Kohautan vain olkiani.

Livia

Lysähdän huoneeni sängylle. Viikko kotona kelpaa minulle hyvin. Todella hyvin. Sen jälkeen olisin sairaalassa vielä kolme viikkoa ennen, kun pääsisin kotiin. Tietenkin sairaalakäyntejä tulisi silti paljon.

"Liv tuutko Gunnarseneiden luo?", Iriksen huuto kuuluu alakerrasta. "Joo", mutisen. Nousen ylös sängystä ja lähden kohti alakertaa. Iris seisoo Alician ja Mallan kanssa eteisessä. Vetaisen kengät jalkoihini. "Lets go", sanahdan. Astelemme lämpimään ulkoilmaan. Istun Iriksen tarakalle. Pikkusiskoni lähtee polkemaan kaksosten taloa kohti joka ei onneksi ole kaukana.

Hyppään pois tarakalta. Iris jättää pyörän autokatokseen missä on perheen pyörät. Pari mopoakin katoksessa on. Loikin portaat tyttöjen perässä ylös. Malla koputtaa oveen jonka jälkeen avaa sen ja astelee sisään. Yläkerrasta kuuluu kova äänistä naurua. Yksi äänistä kuuluu Martinukselle. Miten kukaan voi omistaa noin ihanan naurun? Oikeastaan ainut syy miksi tänne tulin on, jotta näkisin Martinuksen jälleen. Olen korviani myöten ihastunut siihen söpöläiseen.

"Me tultiin!" Alicia kajauttaa. Nauru alkaa hiipumaan. Samalla, kun astelemme yläkertaan vilkuilen ympärilleni. Olen täällä toista kertaa ikinä. Talo näyttää aivan eriltä ilman humalaisia nuoria.

"Moi", Marcus tervehtii meitä. Malla on heti tuon kyljessä kiinni. Tiedän, että tytön sydän tulee olemaan murskana tämän kesän jälkeen. "En tienny, että oot päässy pois sairaalasta", tuttu ääni kuuluu edestäni. Käännän katseeni Martinukseen. Kohautan olkiani. "Ei mun ois pitäny päästä, mutta pääsin silti", tokaisen hymyillen. Martinus nyökkää vain. Istun varovasti sängyn reunalle seuraten muiden esimerkkiä. Huoneen seinillä on jalkapallojulisteita ja mitaleja. Pari tauluakin löytyy. Huone on yllättävän siisti.

"Jos et tällä kertaa rikkoisi mitään", Martinus naurahtaa hiljaa, kun muut alkavat keskustella omiaan. Kasvoni punehtuvat heti. "En", naurahdan.
_______________
500 sanaa

Julkaistu 14.5.19

Lukuvuosi vetelee viimeisiä joten opettajan laittaa oppilaat raatamaan niska hiessä. Eli siis yritän sanoa, että mulla on nyt tulossa viimeiset kokeet ja en luultavasti ehdi kauheasti kirjottaa. Joten seuraava luku saattaa tulla vasta seukki viikolla, koska sillon on mun viimeiset kokeet.

- Petra