Voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.

Luku 4

Martinus

Olen koko koulupäivän tarkkaillut oppilaita, mutta ei. En ole nähnyt mysteeri tyttöä missään. Ei ole kuulemma kukaan kavereistanikaan. Ainut vaihtoehto olisi enään Iris. Minun pitää kysyä kuka tyttö on häneltä. Parhaillaan kävelen Iriksen kotia kohti. En tiedä miksi edes haluan tietää tytön nimen näin kuumeisesti. Olen todella utelias ihminen, joten laitan tämän sen piikkiin.

Koputan vaaleaan oveen ja otan askeleen taaksepäin. Ei mene kuin hetki, kun Iris avaa oven.
"Martinus?" tuo ihmettelee. "Minähän se. Mulla olis kysyttävää", sanon. Iris kohottaa kulmiaan. "Se mpg jr palkinnon rikkonut tyttö sano, että kutsuit sen. Sä siis luultavasti tunnet sen. Mikä sen nimi on ja missä hän asuu?" kysyn. Iris näyttää hieman epävarmalta. "Mihin sä niitä tietoja tarviit?" tuo ihmettelee. "Mä haluun pyytää anteeks mun käytöstä. Mä ylireagoin", irvistän. Iris nyökkää ja tuon huulille nousee leveä hymy.
"Livia!" tuo huutaa ja kääntyy ympäri. Kurtistan kulmiani ihmeissään. Kohta portaita alas astelee ruskeahiuksinen tyttö. Tuo pysähtyy minut nähdessään. "Tule", Iris sanoo. Ilmeisesti tytön nimi on Livia.
"Martinus tässä on Livia. Mun isosisko. Sulla oli sille asiaa" Iris sanoo. Onko nuo siskoksia? Ilmeisesti. "Jos mä tuun kuitenkin sisälle", ehdotan. "Ehkä parempi niin. Tässä voi nimittäin kestää jonkun aikaa", Iris huokaisee. Astun sisälle ja vedän oven perässäni kiinni. En kyllä ajatellut kovin pitkäksi aikaa jäädä. Ajattelin vain pyytää anteeksi.

"Mä oon pahoillani mun käytöksestä sua kohtaan. Se palkinto nyt on vaan niin tärkeä mulle ja Marcukselle, että saatoin päästellä sillon suustani vähän mitä sattuun. Anteeks" sanon. Huoneeseen laskeutuu hiljaisuus, Livian vain tuijotellessa käsiään. Tuo selvästi miettii jotain. Iris hymyilee siskolleen pienesti. Jokin tuossa tytössä on erilaista. Ei tuo ole samanlainen kuin muut.

"Saat. Ja mä oon pahoillani siitä, että rikoin sen..." Livia sanoo, mutta jää selvästi miettimään mikä sana on. "Palkinnon", Iris auttaa. "Palkinnon", Livia toistaa pieni hymy huulillaan. Hymyilen tytölle takaisin.
"Ei se mitään. Saatiin se jo korjattua", sanon ja huitaisen kädelläni ilmaa. Livia nyökkää pikaisesti. "Mä taidankin tästä lähteä", mutisen ja käännän selkäni tytöille.

"Nähään", tokaisen vielä ja astun ulos talosta. Vastausta odottamatta suljen valkoisen oven hiljaa ja hyppelen portaat alas. Livia on jotenkin erinlainen. Vaikkakin päällepäin tuo näyttää ihan samalta, kun muut nuoret. Hän on jotenkin salaperäinen. Myöskin todella suloinen ja ujo. Liviaa en ole myöskään ikinä nähnyt koulussa. Ehkä hän käy kotikoulua. Sekin on mahdollista.

***

"Marcus ja Martinus!" isä huutaa alakerrasta. Nousen ylös sängyltäni ja löntystelen alakertaa.
"Puhelimet pois. Meidän pitää puhua" isä sanoo. Tunnistan tuon äänensävyn joten ilman minkäänlaisia vastalauseita sammutan älylaitteen ja survon sen farkkujeni takataskuun. Marcus tekee saman. Istahdan sohvalle vanhempiani vastapäätä.
"Mitä ihmettä tälle on tapahtunut?" isä kysyy ja osoittaa mpg jr palkintoa. Onneksi minulla on tähän hyvä vastaus.

"Livia rikkoi sen vahingossa", sanon. Marcus vilkaisee minua nopeasti, mutta nyökkää kuitenkin. "Mitä ihmettä Livia on täällä tehnyt?" äiti ihmettelee. "Ne kävi täällä Iriksen kanssa" sanon. Marcus nyökyttelee vieressäni.
"Mutta miksi?" Anne kysyy. "Iris on Simonin tyttöystävä ja ne tuli kolmestaan", Marcus lähtee juoneeni mukaan. Sitäpaitsi tuo oli osittain totta. Äiti ja isä näyttävät hieman epäröiviltä. Lopulta isä kuitenkin nyökkää. "Saatte mennä", tuo tokaisee. Lähden ennen Marcusta portaisiin, jotta voisin mahdollisesti välttyä lisäkysymyksiltä. Marcus on varmasti kiinnostunut siitä kuka on Livia. Olen juuri sulkemassa huoneeni ovea, kun Marcus repaisee sen auki.
"Pakenetko sä mua?" tuo kysyy ja kohottaa kulmiaan. "En", vastaan nopeasti. Marcus sulkee huoneen oven ja istuu työtuolileni. Isoveljeni pyörähtää tuolilla ympäri ja jää tuijottamaan minua. Minusta tuntuu kuin olisin jossain leijonan luolassa, tai jotain sellaista.
"Kuka on Livia?" hän kysyy. Tiesin, että asia kiinnostaa häntä. "Se tyttö joka rikko sen palkinnon", sanon ja istun huoneeni sängylle. "Mistä sä sen nimen sait tietää?" Marcus ihmettelee.
"Kävin Iriksen luona. Ne on siskoksia", vastaan. Marcus näyttää yhtä yllättyneenä, kun minäkin näytin asian kuullessani.
"Eihän Livia oo ikinä ollu edes koulussa", Marcus sanoo. "Se muakin jäi mietittyään", huokaisen. En todellakaan tiedä miten saisin Livian luokseni tai miten pääsisin itse hänen luokse. Pitää keksiä jotain.
_________________
644 sanaa.

Mulla ei oo muuta sanottavaa, kun pitäkää kiva päivä.

-Petra