Voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.

Luku 11

Livia

"Mitä mä menin tekemään", Alicia sanoo vieressäni. "Kumpa mä voisin perua tän vielä", Iris voivottelee. Minä vain tuijotan itseäni peilistä. "Te ootte oikeesti tosi nättejä noinkin", Malla sanoo. Ruskeat hiukseni ovat nyt kylpyhuoneen lattialla Iriksen ja Alician hiusten seurassa. En odottanut olevani kalju jo näin pian, mutta olin päättänyt, että syöpä ei veisi hiuksiani vaan ne leikattaisiin omasta tahdostani. Alicia ja Iris leikkasivat hiuksensa tuekseni.

"Asta tuo mun puhelin", Alicia käskee ystäväänsä. Kohta tyttö saa puhelimen käteensä. "Mä haluan tietää missä on lähin peruukkikauppa", Alicia sanoo. "Mä tuun sit sun mukaan", siskoni sanoo. "Mä en halua peruukkia", totean. Kaikki katsovat minua hämmentyneinä. "Tästä näkee kuka mä oon. Jos joku ei tykkää niin se ei ole mun ongelma", sanon. "Aivan. Alicia me pärjätään ainakin kesä ilman peruukkeja", Iris sanoo. Alicia laskee puhelimensa vessan tasolle. "Okei", tuo sanoo hiukan värisevällä äänellä.

"Pojat on kohta täällä", Asta ilmoittaa, kun olemme saaneet siivottua hiukset lattialta. "Mut mä oon kalju", tytöt parahtavat yhtäaikaa. Olen vetänyt pipon päähäni ja sen päälle vielä hupparin hupun. "Ite teitte päätöksenne", Malla tokaisee. Ovikellon ääni kaikuu talossa. Alicia ja Iris näyttävät hyvin kauhistuneilta. Lähden ensimmäisenä alakertaan. Kaksoisveljeni istuu keittiössä. Melkein kukaan ei oikeastaan tiedä hänestä. Loki on kauhean ujo, ihan niin kuin minäkin. Puhumme silti päivittäin paljon. Avaan oven varovasti ja ensimmäisenä kohtaan siskoni poikaystävän kasvot.

"Alicia se on mun!" Iriksen huuto kuuluu yläkerrasta. Pojat astelevat peremmälle taloon. Loki ei edes nosta katsettaan puhelimestaan. Kohta tytötkin ryntäävät alas. Iris ja Simon jakavat heti suudelman.
"Mä haluaisin tietää miks ihmeessä teillä kolmella on pipot päässä vaikka ulkona on kauhee helle? Livialla vielä huppu sen päällä", Marcus ihmettelee. Vilkaisen tyttöjä takanani ja lasken hupun päästäni. Vetaisen pipon ensimmäinen pois päästäni. Alicia ja Iris tekevät saman perässä.
"Tykkään sun hiuksista", Lokin vittuileva ääni kuuluu vierestäni. Käännän kyllästyneen katseeni tuohon. "Haista paska", tuhahdan. "Voisit ottaa Iriksestä mallia ja leikata samanlaiset", virnuilen. "En mä taida. Mun hiukset on nii upeat", Loki kuiskaa minulle. Veljeni jatkaa matkaansa yläkertaan. Pojat tuijottavat meitä suut raollaan.

"Mä en tiedä mitä mun pitäs sanoa", Simon sanahtaa. Käännän katseeni Martinukseen. Tuon ruskeat silmät tuijottavat minua ja hän hymyilee leveästi. Vedän pipon takaisin päähäni ja hupun vielä se päälle. "Ei tarvii sanoa mitään", mutisen. Lähden veljeni perässä yläkertaan.

***

Ovelta kuuluu hiljainen koputus.
"Niin?" huokaisen. Ovi aukeaa ja Martinus astuu sisään. "Ai hei", sanon. Martinus tervehtii minua myös. Tuo istuu sängylle viereeni. "Oot yhtä nätti noinkin", Martinus sanoo. Hymy kaartuu huulilleni. "Kiitos", mutisen.

"Lähetkö mun kanssa kävelylle?", Martinus kysyy. Nyökkään hymyillen. Martinus nousee seisomaan ja ojentaa kättään minua kohti. Tartun siihen varovasti ja nousen seisomaan. Kylmät väreet menevät kehoni lävitse, kun tunnen Martinuksen otteen kädessäni. Poika ei päästä irti kädestäni vaan lähtee kuljettamaan minua portaita alas.

***

Astelen narahtelevaa laituria eteenpäin. Martinus ei ole vieläkään raaskinut päästää kädestäni irti. Aurinko on laskemassa vuonojen taakse. Vilkaisen hymy huulillani Martinusta. Pojan ruskeat silmät hehkuvat auringon valossa ja tuon pisamat korostuvat auringonvalossa. Käännän katseeni takaisin tyynen veden pintaan. Pysähdymme laiturin päähän ja jäämme vain tuijottamaan hiljaa vettä. Kohta kuitenkin tunnen ihastukseni katseen itsessäni. Sydämeni takoo rinnassa tuhatta ja sataa ihan, kun haluaisi ulos. Käännän varovasti katseeni Martinukseen. Tuon katse uppotuu silmiini. Martinuksen toinen käsi tarttuu varovasti kiinni leuastani ja hän vetää minut suudelmaan.
_______________
532 sanaa.

Julkaistu 18.5.19

- Petra