Mitä mieltä Marcus ja Martinus ovat siitä, kun heille tuntematon tyttö rikkoo mpg jr palkinnon. Voiko rikkinäinen palkinto aiheuttaa muutakin kuin vain vihaa?
- huomioithan -
Omistan kaikki oikeudet kirjaani, joten ethän kopio tekstejäni tai hahmoja...
Nousen sängylleni istumaan samalla kolautan pääni sänkyni yläpuolella olevaan hyllyyn. Kello on jo lähemmäs kolme yöllä, mutta en saa nukuttua. Pääsin eilen kotiin sairaalasta. Martinus tuhisee sänkyni toisella puolella rauhallisesti, mutta kolauksen kuuluessa tuo raottaa silmiään.
"Mitä sä kolistelet?", tuo mutisee. "Löin mun pään hyllyyn", huokaisen. "Tuu tänne", Martinus sanoo hiljaisella äänellä ja nostaa peittoaan hieman. Sujahdan hänen peiton alle ja lasken pääni pojan rinnalle. Jospa tässä tulisi uni. Martinus kietoo kätensä ympärilleni ja silittää vatsaani rauhallisesti.
***
"Herätys!", kuuluu huuto huoneeni ovelta. Vedän peittoa paremmin päälleni ja tunnen Martinuksen otteen kiristyvän ympärilläni. "Mene pois", sihahdan. "Vaikka te ootteki söpöjä, kun nukutte tollee päällekkäin niin voisitte silti nousta", Iris sanoo. Nostan päätäni hieman ja raotan silmiäni. Avaan ne kuitenkin kokonaan, kun huomaan koko porukan ovella. Eikö täällä saa nykyään edes hetken rauhaa. Martinus nousee istumaan minä edelleen hänen sylissä. Minä peitän tuon paljaan ylävartalon juuri sopivasti, joten kukaan muu ei voi katsella sitä. En minä kyllä tiedä kuka sitä katselisi, mutta kuitenkin. Ajatukseni harhailevat ja pahasti.
"Aateltiin kyllä olla koko päivä ilman teitä, joten hei hei", Martinus sanoo sitä ei ole kyllä sovittu missään vaiheessa, mutta käy minulle. "Jaahas. No pitäkää kivaa", Marcus iskee silmää meille joka saa kulmani kurtistumaan. "Haista paska", Martinus tuhahtaa. Huoneen ovi sulkeutuu ja Martinus kaatuu takaisin selälleen ja vetää minut päällensä. Tuo painaa huulensa otsalleni ja silittää selkääni pitkin vedoin. "Että kahdestaan halusit mun kanssa olla", sanon ja tuijotan pojan tummia silmiä. "Tietenkin", Martinus hymähtää. Tuo painaa huulensa minun huulille, ne kuitenkin katoavat ennen kun ehdin reagoida mitenkään. "Mä ymmärrän miks teijän fanit pitää sua söpönä", sanon. "Älä sano mitään musiikkiin liittyvää. Mä oon lomalla", Martinus sanoo. Naurahdan hiljaa. "Ai sillon ei saa edes puhua musiikista?", kysyn. "Ei, lomalla ei puhuta töistä", Martinus vastaa. "Okei",
"Pitäskö meijän nousta?", kysyn. "Ai miks?", Martinus ihmettelee. "Ei me voida koko päivää sängyssä maata", huokaisen. "Miks ei?", Martinus kysyy. "Lopeta se kysely ja nouse", tuhahdan. Irrotan pojan kädet ympäriltäni ja kömyän ylös sängystä. Viereisestä huoneesta alkaa kuulua kovaa naurua. Lyön nyrkkini seinään. "Olkaa edes hetken vähän hiljempaa", huudan. Nauru hyytyy heti. "Älä tuijota mua", tuhahdan sängyssä löhöilevälle poikaystävälleni samalla tutkien vaatekaappini sisältöä. Päädyn lopulta keltavalkoiseen mekkoon ja vedän suuren paidan päältäni. Pujotan ensin mustat shortsit jalkaani ja vedän lopulta mekon päälleni. "Vaihda vaatteet niin mennään", käsken Martinusta.
Potkaisen vanssini laiturin reunalle ja istun sen päähän. Upotan jalkani lämpimään veteen. Muutama lapsi on uimassa. Teiniporukka loikoilee hiekalla vähän matkan päässä meistä. Tunnen osan heidän katsovan meitä ihmeissään. Ei heistä moni ole varmasti minua nähnyt. Olenhan aina käynyt kotikoulua ja harvoin olen muutenkaan liikkunut ihmisten ilmoilla. Tiedän jokaisen hiljaisen paikan tästä kylästä. Yhden niistä olen menettänyt joillekin diilereille. Nojaan päätäni Martinuksen olkapäähän ja annan hennon tuulen leikitellä hiuksillani. Suljen silmäni ja nautin vain lämmöstä.
"Tiiäks... Sä oot tosi kaunis", Martinus henkäisee. Aukaisen silmäni ja katson tuota hämmentyneenä. Yksikään poika ei ole ikinä sanonut minun olevan kaunis. Tai siis on, mutta eivät he ole sitä oikeasti tarkoittaneet. Martinuksen sanoilla oli kuitenkin jokin merkitys. "Ki- kiitos", "Mä tarkotan sitä", Martinus sanoo. Hymyilen niin leveästi, että poskiin sattuu. Painan huuleni hänen vastaaville ja vedän poikaa hieman lähemmäs. __________ 645 sanaa.
Julkaistu 18.6.19
Te jotka olitte poikien keikalla, niin oliko teillä kiva keikka?
Mulla oli tosi kivaa, jos ei oteta huomioon kaikkea sitä säätöä. Mä ja mun kaverit oltiin ensin toisessa rivissä, mutta, kun Marcus ja Martinus tuli lavalle niin siellä ei pystyny enään oikeesti olemaan, koska mulla meinas lähteä taju siinä kuumuudessa ja ahtaudessa. Lopulta päädyin viidenteen riviin ja näin paljon paremmin.
Asiaa ei paranna se, että mulla on 1 tyypin diabetes ja mun pitäs syödä tasasin väliajoin, mutta olin syöny sinä päivänä vaan kerran joten oli vähän matalat verensokerit. Oon silti onnellinen, että näin pojat taas.
Asiasta kukkaruukkuun. Tää kirja alkaa olla aika lähellä loppua joten aattelin kysyä haluaisitteko te jatko-osa tälle kirjalle? Mulla ois siihen nimittäin jonkun näkönen idea.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
