Voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.

Luku 19

Martinus

"Kuuntele nyt!", Marcus parahtaa. Istun nyrpeä ilme kasvoillani ja tuijotan kaksostani. "Millä oikeudella sä haukut mun tyttöystävää?", murahdan. "Mä en puhunu Liviasta vaan Astasta", Marcus huudahtaa. "Niinpä niin", tuhahdan ja vedän käteni puuskaan. "Ihan oikeasti Martinus, ootko sä huomannu miten Asta tuijottaa sua? Se on röyhkeä", Marcus sanoo samalla huitoen käsillään milloin mihinkin suuntaan.
"Oon huomannu. Todellakin olen. Mutta arvaa kiinnostaako mua joku Asta? Marcus mä seurustelen!",

"En mä sitä tarkottanu", Marcus sanoo. "Mitä vittua sä sitte tarkoitat?", huudan. "Sun pitää sanoa Jonatanille", Marcus parahtaa. "Mä sanon sille", huokaisen.
"Ei tarvi. Mä oon huomannu myös. Me erottiin", Jonatanin ääni kuuluu ovelta. Käännän katseeni sinne ja kohtaan yhdeksän silmäparia tuijottamassa meitä.

"Mistä asti te ootte seissy siinä?", Marcus kysyy. "Aika vähän aikaa", Simon kohauttaa olkiaan.
"Lähetäänkö hakemaan jätskit ja mennään sitten sairaalalle? Livia pääsee vasta ylihuomenna pois", Iris kysyy. Nyökkään vain vaikka kukaan ei siitä oikeastaan edes välitä. Lähden porukan etunenässä alakertaan. Kuulen Alician sanovan jotain johon Simon vastaa: "Se on rakastunut."

Käännyn ympäri ja kohtaan muiden virnuilevat kasvot. Rakastunut. En oikein tiedä mitä hän tuolla tarkoitti. En minä nyt rakastunut ole. Ainakaan vielä. Pyöräytän silmiäni ja kyyristyn laittamaan kenkäni jalkoihini.

***

Livia

Huoneen ovi aukeaa ja Martinus astelee porukkamme edessä sisälle. Tuo pitää käsiään selkänsä takana.

"Kumpi käsi?", Martinus kysyy hymyillen. "Oikee", vastaan hämmentyneenä. Martinus heittää jäätelötuutin minua päin.

"Hyi suklaajäätelöä", nyrpistän nenääni. "Kamalin jäätelömaku ikinä", lisään. "Sanoinko mä", Iris tuhahtaa.
"Miten sä et voi tykätä suklaajäätelöstä?", poikaystäväni kaksonen ihmettelee. "Se on liian makeaa", sanon ja pyörittelen tuuttia kädessäni. "Syökö joku tän?", kysyn. "Anna tänne", Iris sanoo. Ojennan jäätelön siskolleni. Tuo avaa sen ja sen sijaan, että hän laittaisi sen omaan suuhunsa hän tökkää sillä Simonia kasvoihin.

"Mistä hyvästä toi oli?",

"Halutti vaan tehä noin",

Katson Martinusta ja taputan paikkaa vieressäni. Poika ottaa askeleen lähemmäs sänkyäni ja asettaa ahterinsa viereeni. Tuo painaa huulensa kevyesti omilleni.
"Täällä on ihmisiä samassa huoneessa", Oliver huudahtaa.

"Menkää pois, niin ei oo",

"Et sä voi meitä häätää pois. Me ollaan niin ihania", Oliver sanoo ja istuu sängylleni. Lyön tuota alaselkään jotta hän tajuaisi nousta. "Pitäskö mun olla kateellinen siitä, että löyt muita perseelle?", Martinus kohottaa toista kulmaansa. "Kuinka monta kertaan Livia on lyöny sua perseelle?", Luca naurahtaa. "Pyöreät nolla kuule", Martinus virnistää. "Löisit nyt Martinustakin perseelle, niin sen ei tarvi olla kateellinen", Oliver sanoo. Naurahdan hiljaa.
"Martinuksen peppu tarvii huomiota myös", Malla avaa suunsa. "Miten tää meni tähän?", Martinus kysyy. "No iteppä oot kateellinen Oliverin ahterille. Sä tän keskustelun alotit", Peter kohauttaa olkiaan. Martinus tuhahtaa ja vetää minua lähemmäs itseään. Nojaudun häntä vasten ja suljen silmäni hetkeksi. Nautin vain siitä, kun Martinus silittää käsivarttani ja hengittää niskaani rauhallisesti. Inahdan hiljaa ja räväytän silmäni auki. Nilkkani päällä makaa pikkusiskoni ja se käy kipeää. Vedän jalkani pois hänen alta ja hautaudun syvemmälle Martinuksen kainaloon. Poika takanani parantaa asentoaan. Ja tällä kertaa tunnen hänen kuuman hengityksen päälaellani. Päälläni olevan hupparin helma nousee hieman, kun kurotan ottamaan pipoani yöpöydältä.

"Onko sulla edes housuja", Erika kysyy ja katsoo minua todella hämmentyneenä. "ON!", huudahdan. Päälläni on Martinuksen suuri huppari, joten sen alla on vain lyhyet shortsit. Huppari yltää minua melkein polviin. Olen huimat 155cm pitkä.

Martinus liikahtaa pois altani ja nousee seisomaan. Kurottaudun lähemmäs tuota ja läpsäisen hänen peppua. Martinus kääntyy huultaan purren ympäri. Tuo kohottaa kulmiaan, mutta hymyilen vain viattomasti.
__________
587 sanaa.

Julkaistu 14.6.19

Mä en tiedä ehdinkö enään julkasta huomenna lukua ja sitten oon kolme päivää Helsingissä joten, te jotka tuutte poikien keikalle niin pitäkää kiva keikka.

Mä en tiiä miten päädyn julkaisemaan nää luvut aina yli puolenyön, mutta ei kai se kauheesti ketään haittaa🤷🏻‍♀️

-Petra