|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

7; Stalkkeri

Yoongin näkökulma

Meitä tarkkaillaan? Mitä Hoseok höpisee?? "Hobi, en nyt iha tajuu", sanon vakavana punapäälle katsoen tuota suoraan silmiin. Jiminkin näyttää kummastuneelta.

Seokjin astuu vuorostaan esille: "Me oltii tääl kaupas iha rauhas vaa ja sit huomattii teijät..."

"Joo ei sii mitää", Hoseok jatkaa normaaliin sävyyn, "mut sit me huomattiin ku joku otti teist kuvia!" hänen äänensä muuttui hurjistuneeksi, ihan kuin olisi kertonut mehukkainta kuulemaansa juorua.

Tiesin kyllä, että Jin ja Hoseok ovat kahdestaan aikamoisia juorukelloja, eihän ne muuta kuin juoruile keskenään. Minun kanssa kumpikaan ei juoruile, sillä en tiedä ikinä uusia juoruja - eikä kyllä voisi kiinnostaakaan pätkän vertaa mitkään hömppäpömppä juorulehtien kuumis ja hottis julkkisten toilailut ja salarakkaus suhteet. Olikohan Taehyung juoruilija-persoona?

Mitä väliä, Hoseokin kertomus meni todellakin yli - kunnes muistin tärkeän seikan - Jiminhän oli laulaja! Ja tunnettu sellainen.

"Joo ja sit me katottii toisiamme ja mietittii et tullaa varottaa teitä! Ei kaikenmaailman hiipparit voi teistä räpsiä kuvia johonkin juorulehtien kansiin..." Seokjin jatkaa tohkeissaan äänensävy nousten ja laskien kuin vuoristorata.

Jimin näytti huolestuneelta. Kärsisikö hänen maineensa jos koko Korea saisi tietää? Tai mitä hän ylipäätään mietiskeli?

"Pysy nyt housuissas Jin, tä on hätätilanne!" Hoseok hypähtää ilmaan. Osaa hän olla aika rasittava joskus. Mietin hiljaa itsekseni ja käännän katseeni Jiminiin.

"Onks kaikki ok?" kuiskaan Jiminille ja tuo kääntää katseensa minuun hieman pelästyneenä.

"Nosiis on, mut jos musta selviää että pidän pojista niin se ei ole kauheen hyvä homma...", tuhkablondi poika kuiskaa, "mutta niin kauan kun ne pysyy juoruina niin kaikki on hyvin."

Nyökkään ymmärtäväisenä, vaikken pystykään samaistumaan Jiminin huoleen. Tuskin hän haluaa menettää kasvojansa Etelä-Korean juorulehdessä.

"Missä sen paparazzin näitte?" kysyn Jiniltä ja Hoseokilta vilkuillen ympärilleni. "Nosiis se oli sillo jossai kaiteen vieres ja te kävelitte muina miehinä vähä kauempaa ohi", Seokjin kertoo yrittäen pitää innokasta ääntään kurissa. Ei tässä tilanteessa ollut mitään hauskaa. Ellei sitten sattunut olemaan Kim Seokjin - silloin kaikki oli kiinnostavaa ja joka ikinen yksityiskohta piti saada tietää.

"Mä kyl aion löytää sen paparazzin käsiini ja sanon sille pari valittua sanaa", Jin uhoaa ja on selkeästi valmis ihan turhaan etsimään sitä. Mitä se hyödyttää?

"Siitä vaan", mutisen mutta Hoseok ehtii jo ilmoittautua hölmöön juoneen mukaan. Kaipa meidänkin on pakko.

"Se on varmaan tässä lähistöllä vielä jos se kerran Jiminiä tarkkaili", Hoseok toteaa. Aijaa vai?! Minua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa jonkun jäljittäminen, voisimme Jiminin kanssa jatkaa shoppailua normaalisti, mutta näyttäen siltä että olemme vain kavereita. Ei siihen mitään etsintäpartioita tarvittu kamppimaan jotain surkimusta pois pelistä.

Hoseok ja Jin olivan jo tehneet jotain loistosuunnitelmia, kun löytäisivät sen paparazzin - mitä he tekisivät sille ja mitä sanoisivat sille. Jimin näytti vaivaantuneelta, mutta vaikutti siltä ettei häntä haittaisi jos salakuvaaja saataisiin häiriköimästä.

"Olisiko teidän parasta mennä kahdestaan? Voimme seurata teidän etenemistä etäämmältä", ehdotan. Jimin nyökkäilee ehdotukselle ja pojat katsovat toisiaan. "Se voisi olla järkevää. Tehdään niin", he toteavat yhteen ääneen ja lähtevät jäljittämään salakuvaajaa täällä isossa kauppakeskuksessa.

Pidimme heitä kokoajan silmällä käveleskellen heidän lähistöllään. Jimin ei tuntunut uskaltavan sanoa mitään tilanteesta, jos joku vaikka kuulisi. Jiminillä oli kyllä tummat lasit päässä ettei kaikki tunnistaisi häntä. Yhtäkkiä huomasin jotain ja tökkäsin Jiminiä käsivarteen. "He taisivat löytää sen tyypin", kuiskasin ja menin hieman lähemmäksi heidän olinpaikkaansa. Salakuvaaja oli pitkä poika, Seokjiniäkin hiukan pidempi, hopeahtavilla hiuksilla.

"Mitä ihmettä sä tääl kuvailet ilman lupaa meidän kavereita?" Kuulen Seokjinin kärttyisän äänen toruvan kuvaajaa, ihan kuin olisi ollut tuon äiti ja läksyttänyt lastaan. "Ketä ihme sä ees oot?" Facepalmasin Seokjinin sanavalinnoille. Ihan oikeasti, ei kukaan puhu tuolla tavoin. "Se on mun työtä", salakuvaaja vastaa, "ja olen Kim Namjoon, Seoulin paras salakuvaaja." Huomaan Seokjinin mittailevan Namjoonia katseellaan. Mitä kummaa sen pojan päässä oikein liikkuu?

Yhtäkkiä Jin ei keksikään mitään sanomista, mulkoilee Namjoonia vain. Onneksi Hoseok on järkevämpi ja juttelee jotain tyypin kanssa.

Nyt Hoseok ja Jin keskustelevat jotain ja Hoseok tulee meidän luoksemme - ilman Jiniä.

Mitä ihmettä Jin aikoo?

Kokeilin uudenlaista kirjoitustapaa ja tä tuntuu musta helpompilukuiselta joten jatkan tällä tavalla xD myönnän et tä luku oli vähä sekava mut toivottavasti se ei haittaa