|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

5; Ensisuudelma

Tänään tulisin olemaan Jiminin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan, vaikka ensitapaamisestamme ei ole edes kauan. Minua se ei haitannut, sillä olin jo myöntänyt itselleni, että olin korviani myöten ihastunut tuohon enkeliin ja mitä nopeammin oppisin tuntemaan hänet niin sen parempi, sillä jos hän ei olisikaan tyyppiäni niin ei tarvitsisi sitä kauempaa aikaa pohdiskella. Minun pitäisi vain kertoa Hoseokille jotenkin tästä. Itseasiassa hän ei tiennyt edes siitä, että ylipäätään olin kiinnostunut Jiministä. Ehkä olisi aika kertoa... Hoseok teki keittiössä aamupalaa. "Iltapäivälle on luvattu sadetta, äh, inhottavaa", Hoseok lukee puhelimesta päivän sääennustetta. "Totanoin... Sä varmaan muistat sen Jiminin?" Aloitan jännittyneenä, vaikka tiedän ettei Hoseok tuomitsisi minua. "Tae-Taen paras kaveri? Tottakai muistan. Mitä siitä?" Hoseok kysyy ihmetellen kääntäen katseensa minuun. "Tota...", aloitan, mutta kiemurtelen. En osannut odottaa, että sen myöntäminen ääneen jollekin muulle on niin vaikeaa. Hoseok oli ilmeestä päätellen ilmeisesti jo alkanut arvailemaan, mitä tulisin sanomaan. "No mä oon ihastunut siihen...", saan sanottua suustani. "Ja pahasti. Heti kun näin sen niin se vei multa jalat alta!" Jatkan kertomista. Hoseok ei näytä yllättyneeltä, mutta hän alkaa hymyilemään. "Olisihan se pitänyt huomata heti teidän ensitapaamisella", Hoseok naurahtaa työstäen taas aamupalaa. En oikein tiennyt mitä sanoa. "Ja eilen se kysyi multa, että voinko hengata sen kanssa tänään... kahdestaan", saan jatkettua. "Menet varmaan sitten sen kanssa?" Punapää arveli. "Joo, päivemmällä", tarkennan ajankohtaa. "Ehkä vois itekki kysyy vaikka Taehyungieta hengailemaan, onhan se aika tylsää olla yksin", Hoseok puhui puoliksi itselleen. Kohautin vain olkiani ja jäin jo miettimään, mitä laitan päälleni tulevaa päivää varten.

Olimme sopineet Jiminin kanssa, että hän hakee minut kämpältä. Vastahakoisesti olin suostunut siihen, sillä olisin päässyt omin avuinkin hänen luokseen, vaikka helpomminhan se näin kävi. Hoseok ei ollut pyytänytkään hopeahiuksista Taehyungia hänen kanssaan hengaamaan, vaan olikin mennyt Seokjinin luo pelaamaan jotain uutta peliä. Seokjin, lempinimeltään Jin, on yksi meidän kavereistamme, mutta emme näe häntä usein, koska normaalisti hänellä on paljon kiireitä. Jin oli kylläkin pyytänyt Hoseokia hengaamaan hänen kanssaan, jos ketään ei olisi pyytänyt häntä ulos niin luultavasti hän olisikin soittanut Taen tai Jungkookin paikalle. Odottelin pihamaalla ja näin auton kaartavan pihaan Jimin sen kuskina. Avasin auton oven ja istuuduin etupenkille. Vatsassani lepatteli perhosia jo nyt. Jiminillä oli todella siisti auto, ei mikään ihme jos poika kerran oli laulaja. "Miten päiväsi on tähän asti mennyt?" Jimin kysyy kasuaalisti. "Ihan kivasti. Hoseokkaan ei jäänyt yksin kotiin, koska yksi kaverimme pyysi hänet kylään", kerron aamun tapahtumat tiivistettynä, jättäen kertomatta keskustelun, jonka oli käynyt Hoseokin kanssa Jiministä, vaikkei se ihmeellinen keskustelu ollutkaan.

Olimme päässeet Jiminin talon luo. Hän asui siistissä, valkoisessa omakotikämpässä, jonka pihalla oli paljon erilaisia istutuksia ja muita kasveja. "Pidätkö kasvien kasvattamisesta?" Kysyn mennessämme sisälle. "Joo tykkään mä", Jimin naurahtaa yritellen piilottaa kasvojaan paitaansa. Jimin esitteli talonsa minulle ja sen jälkeen menimme olohuoneeseen. Istuuduin ensimmäisenä sohvalle ja Jimin istui aika lähelle minua. Tunsin kuumuuden valtaavan kehoni sillä hetkellä. "Haluatko katsoa jotakin?" Jimin kysyi ja kurottautui ottamaan kaukosäätimen minun toiselta puoleltani. Nyökkäsin, sillä minulla ei ollut väliä, kunhan saisin olla Jiminin kanssa. Jimin laittaa telkkarin päälle ja surffaa kanavia hetkenaikaa, kunnes mielenkiintoinen elokuvan kohtaus tulee ruudulle. Siinä kaksi miestä pitävät käsistä kiinni ja ovat ilmeisesti aikeissa suudella. Pääni kääntyy väkisinkin Jiminin puoleen ja niin kääntyy myös Jimininkin. Tajuan tilanteen sekunnin liian myöhään. Hitsi nyt se varmaa luulee jotain.. ajattelen pelokkaana, mutta Jimin alkaa vain hymyilemään. Huomaan kuinka hänen kasvonsa lähestyvät omiani ja tunnen perhosia mahassani enemmän kuin koskaan ennen. Tärisevin käsin nostan käteni hänen poskelleen ja painan huuleni hänen huulilleen pehmeään suudelmaan. Tunnen Jiminin käden vyötärölläni ja en tahtoisi tämän hetken koskaan loppuvan. Hetken päästä irroittaudumme toisistamme ja näen Jiminin punastelevan. Itse varmaan näytän ihan tomaatilta. "Sori en voinut vastustaa...", Jimin aloittaa, mutta painan sormeni tuon huulille. "Ei se mitään", aloitan, "sillä pidän sinusta. Enemmän kuin kaverina", kerron. Nyt mä sit tein sen. "Todellako?" Jimin kysyy kummastuneena. "Todella", vastaan ja suutelen tuota uudestaan.