|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

12; Meteorologi Min Yoongi

"Rakastan sua Yoongi", kuului Jiminin hiljainen kuiskaus ennen kuin olimme menossa nukkumaan.

"Niin mäkin sua", sanon väsyneenä, unisella karhealla äänelläni ja olenkin jo valmis leijailemaan höyhensaarille.

•

Aamu teki tuloaan, linnut sirkuttivat ja minulla olisi työpäiväkin tänään.

Onks jääkaappi auki vai mikä kuulostaa näin kamalalta? jään ajattelemaan, kun herään inhottavaan ääneen, jonka hetken pohtimisen jälkeen tajuan sen olevan lintu. Aika epävireessä oleva lintu, totean ja nousen hiljalleen sängystä ylös. Katsahdan Jiminiin ja huomaan tuon tuhisevan nukkuessaan. Silitän pojan hiuksia ja nousen pukemaan aamushortsit ja valkoiset tohvelit jalkaan ja siitä lähden tallustelemaan keittiötä kohti.

Minulla oli hyvä aamu, niinkuin yleensäkin, ja mieleni teki hyräillä joten hyräilin jotain keväisiä sointuja tehdessäni aamupalaa. En ollut varma mistä Jimin piti, mutta päätin tehdä voileipiä. Olin varmasti ainut poika, joka hyräili tai tanssi tehdessään ruokaa. Paistelin kananrintoja ja heittelin kaikenlaisia mausteita niiden päälle, kun ne olivat lähes kypsiä.

"Mitä sä hyräilet?" kuulen Jiminin unisen äänen ja käännyn äänen suuntaan. Jimin laahusti hieroen silmäänsä ja hän oli pukenut yli-isot housut ja t-paidan.

"Mulla on tapana hyräillä sillon ku teen ruokaa, jos on hyvä päivä", naurahdan ja näytän Jiminille mitä teen. "Teen meille aamupalaa."

Jimin laskee päänsä harteilleni katsellen valmistamiani ruokia. "Näyttää ja tuoksuu hyvältä", tuo toteaa edelleen väsyneenä.

"Mul on tänään työpäivä", kerron nuoremmalle samalla valmistaen aamupalaa.

"Mitä työtä teet? Ja mihin aikaan?" Jimin kysyy ja hakee meille astiat esille.

"Oon vaan meteorologi. Mun työt alkaa puoleltapäivää ni viel ei oo kiire", sanon tuolle ja tuon ruuat pöytään.

"Meteorologi? Vau! Mitä sit teet työssäs?" Jimin kysyy kiinnostuneena.

Annan Jiminille luvan ottaa ruokaa. "Tutkitaan millanen sää on tulee olemaan kaikkien erilaisten laitteiden kaa, ja sit tehää karttoi, diagrammei ja todennäköisyyksii siit millaseks päivä on tulossa", selostan kooten samalla voileipääni.

"Kuulostaa aika mutkikkaalta", blondi toteaa ja haukkaa palan omasta leivästään. "Tän kanan mausteet o tosi hyvät!"

Punastun Jiminin kehuista. "Kiitos", sanon naurahtaen. "Opin mun isältä miten näitä tehdään."

•

"Yoongi, ooks kotona?" kuulen Hoseokin äänen eteisestä. Oli aamupäivä, näihin aikoihin hänen pitikin tulla.

"Joo täällä näin", huikkaan keittiöstä. Siivosimme Jiminin kanssa keittiötä ja minun makuuhuonettanikin, muuten talossa oli jo aika siistiä.

"Missä täällä?" Hoseok kysyy tahallaan, minulla oli tapana vain sanoa että 'olen täällä', eikä kertoa sen enempää olinpaikastani, ja Hoseok välillä esitti, ettei ymmärtäisi missä olen.

"Keittiössä höpsö", sanon tuolle tiukasti leikkisällä äänensävyllä. Sieltä Hoseok jo kiitääkin keittiöön.

"Huomenta Jimin", Hoseok tervehtii myös Jiminiä ja tuo tervehtii takaisin. "Mites teillä meni?"

Katsahdan Jiminiin ja sitten Hoseokiin. "Mites meni Taehyungin kaa?" vastaan kysymyksellä.

"Hyvin, mut kysyin miten teillä meni", Hoseok ei luovuttanut.

"No hyvin meni meilläkin", sanoin paljastamatta sen enempää yksityiskohtia, ei Hoseokin tarvitsisi tietää.

"No hyvä, sullahan alkaa työt kohta, kiirehdi!" Hoseok hoputtaa.

"Joojoo kyl täs viel on aikaa", vakuutan, vaikka minun pitäisi kohtapuoliin lähteä. "Jimin, mitä sä aiot?"

"Meen varmaan kotiin, Taehyung on varmaan niin väsynyt, ettei jaksa seuraani nyt", nuorempi naurahtaa vilkaisten Hoseokiin.

Nyökkään ja lähden valmistautumaan lähtöön. "Jimin, voin heittää sut kotiin, tuutko mun kyydil?"

"Joo kylmä voin", Jimin nyökkää ja pukee ulkovaatteet päällensä.

"Hoseok mä tuun sit illemmal, moikka!" huudan Hoseokille ja kuulen tuon mutisevan jotain mistä en kovinkaan paljoa saa selvää. Pääasia että edes kuuli. Lähdemme Jiminin kanssa matkaan.

•

Ajoin Jiminin kukkasista ja kasveista täynnä olevan pihan eteen. "Nähdään jokupäivä", sanon tuolle ennenkuin tuo lähtee.

"Joo nähdään", tuo sanoo hymyillen ja antaa minulle vielä pienen pusun ennen lähtöään. Tuo sulkee oven, vilkuttaa minulle ja vilkutan takaisin. Katson, että tuo pääsee sisälle asti, ja vasta sitten lähden työpaikkaa kohti.

•

Puolitoista viikkoa oli kulunut rauhalliseen malliin. Olin elänyt Hoseokin kanssa rauhallista elämää ja tavannut Jiminiäkin siinä välissä. Tottakai Hoseokkin oli nähnyt Taehyungia joinakin päivinä kun tuolla oli vapaata – joskus Jungkookkin oli heidän seurassaan. Soitin Jiminille usein, sillä emme voineet nähdä joka päivä, eikä meidän tarvitsisikaan. Nyt istuskelin kotona Hoseokin kanssa.

"Kenen kanssa juttelet?" huomaan Hoseokin näpyttelevän puhelintaan kovaa vauhtia. Varmaan Taehyung.

"Seokjinin... Tai siis se ei vastaa... Se ei oo ollu viimeaikoina aktiivinen someissa jostain syystä", Hoseok sanoo huolestuneena. Ei ollukkaa Taehyung.

"Tuskin sillä on mikään", yritän lohduttaa. Yleensä kylläkin Seokjin seuraa ja päivittelee somea usein, hän on aina kartalla skandaaleista uusiin muotivillityksiin ja naapurin Pekan puuhista saakka. Onko jotain sittenkin tekeillä?

"Näytä mitä laitoit sille", pyydän nuoremmalta. Tuo antaa puhelimensa minulle avonaisena heidän Whatsapp-keskustelunsa.
_______________________________________

Seokjinniee

Viimeksi paikalla eilen klo 3:33

Tänään

Jin mitä teet tänää
12:20
Etkai nuku enää?
13:14
Ei ketää enää tähä aikaa nuku
13:23
Kim Seokjin
13:37
Jin
13:38
Jiiin
13:38
Onks kaikki ok?
13:38
Oon vähä huolissani...
13:38
NYT JIN SAATANA VASTAA OIKEESTI!!!!
13:39
_______________________________________

Mitä helvettiä?

"Okei tä on vähä outoo, Jin vastaa aina sen viesteihi ja se ei nuku kauhee pitkää...", totean hermostuneena.

"No nii just! Se o vaa... kadonnu", Hoseok sanoo pelottavan dramaattisesti hiljentäen loppua kohden.

"Liittyyköhän se Namjoon tähän asiaan?" mietin ääneen. Hyvin voisi liittyäkin.

"En tiiä. Eine ees tunne kauheen hyvin, vai?" Hoseok ajattelee.

"Kokeilitko soittaa sille?" ehdotan vielä.

"En, soitan nyt", Hoseok sanoo ja laittaa luurin korvallensa. Puhelin tuuttaa normaalisti ja yhtäkkiä se katkeaa.

"Se löi luurin korvaan!" Hoseok henkäisee ja alkaa pommittaa Seokjiniä uusilla viesteillä. No nyt ainakin tiedämme, että hän on hengissä.

"Jos vaa käydää sen kämpil kattoo onkse siel, mitä luulet?" ehdotan laskien käteni tuon harteille.

"No... Mennään sitten", Hoseok myöntyy hanakasti ja lähdemme kumpainenkin kohti eteistä ja siitä autoon.

Tä oli ehkä taas vähä tämmöne täytelukumainen mut toivottavasti tykkäsitte