|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

18; Takaisin Koreaan

Pienen hetken hiljaisuus valtasi huoneen.

"Missä tapasitte?" manageri kysyy meiltä molemmilta. Kiinnostiko häntä? Antaisiko hän meille mahdollisuuden?

"Olin katsomassa mun kavereiden tanssiesitystä ja sitten Jimin ja hänen kaverinsa tulivat juttelemaan meille esityksen jälkeen. Siitä se alkoi", kerron miehelle.

Tuo nyökyttelee päätään ja kääntää katseensa Jiminiin ihan kuin odottaen tuon kommenttia asiaan.

"Ei lisättävää. Niin se alkoi...", Jimin myötäilee otsatukka roikkuen tuon silmien yläpuolella.

"Jimin miks et ilmoittanu mulle? Olenhan sun manageri...", manageri ihmettelee kuulostaen hämmentyneeltä Jiminin valinnasta olla kertomatta.

"Ajattelin etten saisi olla Yoongin kanssa jos tietäisit... Anteeksi", Jimin pahoittelee kääntäen katseensa vihdoin manageriinsa.

"En minä voi sitä estää, se olisi väärin. Voit olla Yoongin kanssa jos haluat, kunhan media ei saa tietää", manageri toteaa. En voi välttää yllättynyttä katsettani kun katson vuoroin manageriin, vuoroin Jiminiin.

"Todellako?" Jiminin suusta pääsee. Manageri nyökkää Jiminin suuntaan.

"Kiitos", sanon managerille kiitollisena. En todellakaan olisi osannut odottaa tätä, eikä varmana osannut odottaa Jiminkään.

"Eiköhän meidänkin ole aika palata hotellille. Yoongi, voit tulla meidän kyydillämme", manageri tarjoutuu. Nyökkään tuolle vastaukseksi hymyillen.

•

Jiminillä olisi vielä keikkapäiviä jäljellä jonkin verran, olihan tämä vasta ensimmäinen päivä. Olen nyt hotellihuoneessa Jiminin kanssa.

"Et tiedäkään kuinka iloinen olen...", Jimin aloittaa hiljaisella äänellä.

"Hei, olen toinen osapuoli tässä, tottakai tiedän miltä sinusta tuntuu", naurahdan ja silitän tuon hiuksia.

"Yoon-gi-iiii", Jimin takertuu minuun kuin pikkulapsi. Hän katselee minua säteilevillä tummanruskeilla silmillään. En voi muuta kuin hymyillä.

"Kenestä tais just tulla pikku kakara? Jimppa, sä oot jo iso poika", yritän sanoa muka ärtyneen kuuloisena, mutta pokkani ei pidä ja repeän nauruun.

"Mutku Jimppa tykkää Yoongista. Tykkää Yoongista tosi paljon", poika sanoo hieroen poskeaan minuun. Ja nytkö hänestä tuli eläin?

"Joo mäkin tykkään Jimpasta, mutta nyt on pikku pennun aika mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna", hoputan tuota.

"Eiiii nukkumaan... Vaan kukkumaan!! Yoongiii... Jooko?" Jimin anelee.

Pyörittelen silmiäni, "No hetkeksi aikaa", lupaan.

"Jeee!!"  nuorempi hihkui halaten minua. Onko hänellä läheisyydenkaipuu vai mikä häneen on mennyt? Arvuuttelen mielessäni.

•

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, Jimin on vetänyt keikkansa hyvin ja olisi aika palata takaisin Koreaan. Vihdoin!

Olemme jo lentokentällä ja kaikenlaisia lehdistön jäseniä räpsii kuvia Jiministä kun hän kulkee koneeseen. Kuljen hänen vierellään. Siinä vasta pohtimista maailmalle. Seuraavana päivänä minut varmaan tunnistetaan jo kadulla "sinä tuntemattomana poikana Jiminin kanssa".

Istuudumme koneeseen paikoillemme. Tottakai istun Jiminin vieressä.

"Yoongi... Tiiäks mitä", Jimin aloittaa. Käännän katseeni häneen kysyvällä ilmeellä.

"Oon ilonen et tavattiin. En tiedä mitä tekisin ilman sua" tuo kuiskaa ja hivuttaa kätensä minun käteni päälle ja ottaa siitä hellästi kiinni.

Naurahdan hieman. "En mäkään tiiä mitä tekisin ilman sua... Varmaan mädäntyisin kotona yksin nurkassa", arvuuttelen.

Naulitsen silmäni nuoremman silmiin. En vain jotenkin saa katsettani irti hänestä. Hän on niin ihmeellinen, niin lapsellinen, mutta samaan aikaan aikuinen. Iloinen ja nauravainen, minun pikku Jimin.

Tahdoin kovasti nojata nuoremman olkaa vasten, mutten uskaltanut, koska olimme lentokoneessa ja täällä oli muitakin. Ehkä vain nukahtaisin hänen olkapäälleen "vahingossa". Loistoidea!

Minua itseasiassa väsytti, joten hitaasti nojasin tuota vasten ja nukahdin uneen. Tunsin vielä puoliksi hereillä ollessani Jiminin kosketuksen.

•

Lentokentältä päästyämme, lähdimme Jiminin kotiin. Jimin avasi oven ja siellä oli pimeää ja rauhallista. Yhtäkkiä valot menevät päälle.

"Tervetuloa takaisin!" kaikki meidän ystävämme; Hoseok, Jungkook, Taehyung, Seokjin – ja se Namjoonin kuvatus – ovat tervehtimässä meitä ovella. Emme tienneet tästä mitään.

"En tiennyt, että olette täällä!" Jimin sanoo yllättyneenä ja menee halaamaan kaikkia. Olen hieman hämmentynyt tilanteesta, mutta se on okei. Menen myöskin halaamaan ystäviäni – myös Namjoonia, vaikken siitä pidä sitten yhtään!

"Menikö kaikki hyvin? Teistä puhuttiin jo netissä! Olette Twitterissä tämänhetkinen kuumin puheenaihe", Hoseok ja Seokjin kertovat innoissaan.

"Joo kaikki meni hyvin", Jimin vastaa, "ja todellako? Haluan nähdä millaista keskustelua on menossa!"

Seokjin avaa puhelimensa ja Twitterinsä salamannopeasti. Hän näyttää meille kuvia lentokentältä joissa komeilevat Jimin ja minä ja muita henkilöitä.

Kuka tuo tuntematon poika Jiminin kanssa on? Tietääkö kukaan?!

Jimin on niin ihana! Toivottavasti toi sen kanssa oleva tyyppi ei vie sitä meiltä.

Shippaan jo nyt Jiminii ja tota tuntematonta poikaa! Kumpa he olisivat yhdessä... Kuka hän edes on?

Oon nähnyt ton tuntemattoman joskus kauppakeskuksessa...

Mä näin ton kerran Jiminin kanssa ennenkin! Mutten mennyt sanomaan mitään...

Ne molemmat on nii hyvännäkösii! Eihän täs enää voi päättää kumman valitsee.

Twiittejä oli kaikenlaisia. Osa oli tosi kivoja, mutta osa tosi outoja. Kaikenlaista sitä näkee kun vanhaksi elää.

"Me tehtiin teille kans muffinsseja, niistähän sä tykkäät?" Taehyung kertoo, "Vaikkakin Jin auttoi niissä vähän enemmän..."

Seokjin seisoo ylpeän näköisenä Taehyungin vierellä.

"Aivan, minä autoin kun nuo tolvanat eivät erota maitoa jauhoista!" Seokjin kertoo edelleen ylpeänä. Tyypillistä Seokjiniä, mietin huvittuneena.

"No tulkaa jo maistamaan niitä!" Jungkook hoputtaa ja työntää Hoseokin kanssa meidät molemmat keittiöön. Otamme Jiminin kanssa yhdet ja puraisen palan. Tämähän on... tosi hyvää!

"Tosi hyvää! Tykkään", kerron pojille, "ei teidän olisi tarvinnut, mutta kiitos kuitenkin."

"Mmm – samaa mieltä!" Jimin puhuu posket täynnä muffinssia ja suupielet muruissa.

"Hitaammin, ahmija!" 'moitin' blondia tuon liian nopeasta syömisestä. Tuo katsoo minua 'älä viitti' ilmeellä.

"No emmä ny oikeesti! Syö miten tykkäät", naurahdan ja muutkin ottavat nyt muffinssia.

Sori tosi tosi tosi paljon kun ei oo tullut lukua varmaan yli kuukauteen! Oon ollut kesätöissä tän kuun ja oon vieläki ni siks en oo kirjoittanu
Toivottavasti tykkäsitte täst luvust, viel on tulossa yks luku