|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

10; Kaunotar ja Kulkuri

Istuuduttuamme autoon ja lähdettyämme pihalta olemme hetken hiljaa sanomatta sanaakaan.

"Mitä luulet et sen Jinin ja stalkkerin välil on?", Jimin avaa suunsa hiljaisuuden jälkeen. Hän ei varmaankaan pitänyt Namjoonista – varmaankin siksi kun tuo salakuvasi häntä ja epäili meidän suhdettamme. En kyllä itsekään pitänyt siitä jätkästä vaikken häntä tunnekaan.

"Varmaa sokeasti rakastui toisiinsa. Jin suuteli sen käsiäkin", vastaan pitäen ratista kiinni tiukoin ottein. Näin silmäkulmastani Jiminin nyökkäävän.

Oli jo iltapäivä ja alkoi sataa – Niinkuin Hoseok oli sääennusteesta lukenut. Itse pidän sateesta, ilmakin sen jälkeen on raikas ja puhdas.

"Pidätkö sateesta?" kysyn Jiminiltä ihaillen ulkoilmaa. Nyt oli kaunis sadekeli.

"Pidän sateesta niin kauan kunnes kastun", nuorempi naurahtaa näyttäen rauhallisemmalta kuin lähtiessä.

Jiminin aura rauhoitti minuakin. En ollut kireä enää Seokjinin episoodin takia.

•

Kaarrettuamme pihaan avaan oven varovasti – jos vaikka Hoseokilla oli jokin tärkeä kesken.

Potkimme kengät eteiseen ja hiippailemme blondin kanssa kämpässä etsien Hoseokia jos tuo olisi täällä.

Sitten kuulemmekin Hoseokin naurun – ja jonkin toisen äänen, jonka Jimin tunnistaa Taehyungin ääneksi.

Kävelin huonetta kohti josta ääni kuului ja koputin oveen.

"Moi Hoseok, moi Taehyung", sanon kovaan ääneen niin, että he varmasti kuulevat.

Hetken on hiljaista kunnes kuulen askelten töminän ja Hoseok avaa oven. Taustalla näen paidattoman Taehyungin. En näe kenenkään housuja lattialla joten päättelen, että he ovat olleet aika kiltisti.

"Moi Yoongi ja Jimin, tulitte jo nyt", Hoseok toteaa katsahtaen Taehyungiin, joka istuu sängyn reunalla.

"Nähtiin muuten Jin ja se Namjoon siel kaupassa", kerron Hoseokille välittämättä siitä että tuo vaikuttaa aavistuksen verran hermostuneelta, "enkä tiiä mitä niitten välillä on mut Jin suuteli sen käsiä, mut se ei tiiä et me nähtiin."

Hoseokin ilme kertoi kaiken. Hän ei ollut uskoa korviaan. "Jin? Miks se sillee teki?"

"Varmaan rakastu päätäpahkaa siihe poikaan", arvelen ja käännyn kannoillani toiseen suuntaan. "Oottekste muute menos jonnekki?" kysyn kääntäen katseeni vielä takaisin.

Hoseok ja Taehyung katsahtavat toisiaan hieman noloina – ihan kuin olisin saanut heidät kiinni tekemästä tuhmia.

"Ajateltiin mennä Tae-Taelle kuvaamaan", Hoseok kertoo ja Taehyung pukee paitaansa päälle.

"Tuutko huomenna takas kotiin, vai?" kysyn vielä.

"Joo huomenna aamupäivällä, ellei tuu jotain muita suunnitelmia", punapää kertoo.

Nyökkään vain ja vien Jiminin keittiöön. "Nälkä?" kysyn ja näytän nuudelipakettia.

"Joo vähän", hän naurahtaa ja laitan veden kiehumaan kattilaan heittäen nuudelit ja mausteet sinne.

Kattilasta tulee taivaallinen tuoksu – vaikka itse sanonkin. Rakastan nuudeleita ja vaikkei niiden tekeminen olekaan vaikeaa, toivon, että Jimin pitää tekemistäni nuudeleista.

"Tykkäätkö muuten nuudeleista?" kysyn sillä unohdin kysyä tuolta aikaisemmin.

"Tykkään nuudeleista todella paljon!" Jimin tokaisee ja nuudeleiden tuoksu leijailee tuon nenään.

Kuulemme Hoseokin ja Taenhyungin häipyvän oven mennessä kiinni ja Taen Hondan kaartaessa pihasta pois. Nyt olisimme aivan kahdestaan.

"Jäätkö meille yöksi? Hoseokkaan ei ole täällä... Eikä sul varmaa kotonakaa oo mitää...", kysyn hieman ujona hämmentäen nuudeleita ja mausteita.

"Kyl mä voin jäädä, Yoongles", Jimin virnistää minulle. Tällaista peliä sitä sitten pelataan.

"No kuule Jimbles, nuudelit ovat valmiit", sanon takaisin ja kaadan nuudeleista vedet pois ja sitten kippaan ne syvään lautaseen.

Jimin hakee syömäpuikot meille molemmille ja päätämme syödä samasta lautasesta.

Syömiseen keskittyessäni en huomaa yhden nuudelin olevan sama Jiminin kanssa.

Epähuomiossa jatkan vain syömistä ja yhtäkkiä tunnen Jiminin huulet omillani ja tuon silmien tuijottavan minun tummanruskeisiin silmiin. Vedän äkkiä pääni pois tuntien punan hiipivän kasvoilleni ja hämmentyneenä tuijotan vain Jiminiä, joka alkoikin jo nauramaan.

"Vähän niinkuin Kaunotar ja Kulkuri", Jimin naurahtaa itsekin punastuneena. Lopulta minäkin nauran.

"Voin olla sun Kulkuri jos sä oot mun Kaunotar", sanon huumorisävytteisesti iskien silmää.

Jimin alkaa nauramaan ja peittää kasvonsa käsillään. "Oon sun yksi ja ainoa Kaunotar", hän sanoo räpsytellen silmiään. En kestä kuinka herttaiselta tuo näyttää ja joudun kääntämään katseeni muualle.

"Älä oo noin söpö, muuten tapahtuu tuhmia", uhkailen leikkisästi.

Nyt kun aloin ajatella, meihinhän sopisi Kaunotar ja Kulkuri oikein hyvin. Jimin olisi se Kaunotar ja minä Kulkuri. Minun oma Kaunottareni.

Syömme nuudelit loppuun välikohtauksen jälkeen ja Jimin tarjoutuu tiskaamaan astiat – vastahakoisesti suostuin siihenkin.

Jiminin tiskatessa astioita menen tuon taakse ja suljen tuon tiukkaan halaukseen lepuuttaen päätäni tuon hartialla.

"Oot lämmin", mutisen silmät ummessa. Kehräisin varmasti jos olisin kissa, tämän parempaa paikkaa ei ollutkaan.

"Saat kohta mua enemmän jos haluat", blondi naurahtaa ja rapsuttaa minua korvan takaa. Mitä tuo oli tarkoittavinaan?

"Mielelläni", saan suustani sanottua, Jiminin rapsutukset olivat parhaimpia.

Jiminin tiskattua astiat tuo johdattelee minut sohvalle selältteni ja tuo tulee päälleni makaamaan virnistäen erityisellä tavalla.

"J-Jimin...!" Yllätyn täysin, sillä en olisi uskonut Jiminin olevan se dominoiva osapuoli näin aikaisin.

Mitä hän aikoo?

Annan jokaiselle vanhalle ja tulevalle luvulle otsikon (tai luvun nimi en tiiä mikä se on) 👍🏻 ja täst tuli kans vähä pidempi luku mut eimul kai muuta xd