|| 𝕄𝕪 𝔽𝕚𝕣𝕤𝕥 𝕃𝕠𝕧𝕖 𝕊𝕥𝕠𝕣𝕪 || Yoonmin || FIN

2; Enkeli

Oli kulunut viikko ja nyt olisi Hoseokin ja Jungkookin esiintymispäivä. Olimme sopineet, että vien heidät esiintymispaikalle. Ajatukseni katkeaa kun kuulen ovikellon soivan ja Hoseokin askeleet kohti eteistä. "Terve Kookie!" Kuulen Hoseokin tervehtivän ja näen heidän tekevän jotain äijähalauksia keskenään. "Oletkos valmistautunut?" Jungkook kysyy vanhemmalta. "Synnyin valmiina", Hoseok tokaisee. "Sehän on sitten hyvä, lähdemme pian", sanon tähän väliin ja menen vessaan laittautumaan. Laitan hieman meikkiä, niin kuin normaalistikin laitan jos olen johonkin menossa. Varmoin vedoin laitan tummaa eyelineriä aivan vähän sillä en halua meikkini olevan liian näkyvää. Katselen pöydällä olevaa hieman pinkihtävää huulikiiltoa ja mietin laitanko sitä vai en. No miksei joskus sitä voi hiukan enemmän laittautua, ajattelen ja laitan huulikiiltoa huulilleni ja sitä seuraavaksi laitan hiukseni kuntoon. Vielä jokin siisti asu... Kävelen vaatekaapille ja mietän mitä kehtaisin pukea päälleni. "Tämä kauluspaita ja päälitakki ovat ihan hyvät. Enhän minä minnekkään juhliin ole menossa", totean itsekseni ja puen valkoisen kauluspaidan ja tumman päälitakin päälleni. "Oletteko te kohta valmiit?" Huudan pojille katsellessani itseäni peilistä. "Ollaan kokoajan odoteltu sua!" kuulen Jungkookin naurahtavan eteisestä. "Aa no mennään sitten", sanon ja pikaisesti laitan ulkovaatteet ja avaan oven nuoremmille.

Esiintymispaikalle ajaessani näen jo joitakin ihmisiä omissa ryhmissään. Jungkook ja Hoseok menevät valmistautumaan sinne minne sitten menevätkin. Itse menen aukion laidalle ja korjailen vähän tummia hiuksiani. Hetken päästä kuulen musiikin ja näen punahiuksisen ja mustahiuksisen aloittelevan tanssiesitystään. Vilkuilen ympärilleni bongatakseni mahdollisia tuttuja, mutta tässä väkijoukossa en toistaiseksi nähnyt ketään sellaista. Molemmat pojat näyttävät olevansa elämänsä voimissa tanssiessaan lavalla. Itselläni menisi sormi suuhun jos joutuisin esiintymään edes pienelle ryhmälle, sillä minua ei ole tarkoitettu esiintyjäksi.

Esityksen loputtua pojat kiiruhtavat minun luokseni. "Oli niin jännää esiintyä pitkästä aikaa!" Hoseok intoilee ja huomaan jonkun tulevan hänen taakseen ja koputtavan häntä olkapäähän. Hoseokin kääntyessä ympäri pystyn vain näkemään kuinka hänen ilmeensä näyttää siltä kuin olisi aaveen nähnyt. "Tanssit hyvin, Hoseok", hopeahiuksinen poika hymyilee. "K-Kim Taehyung??" Kuulen Hoseokin äänessä värinää ja hänen ilmeestään päätellen hän voisi pyörtyä minä hetkenä hyvänsä pelkästä liikutuksesta. Huomaan Taehyungin takaa astuvan esiin jonkun toisen pojan jonka nähdessäni tuntuu kuin olisi enkelin nähnyt. Kaikki ympärillä oleva kirkastui vaaleanruskeahiuksisen pojan jumalaisen auran voimasta. "Vau..." suustani pääsee ja horjadan tuntien Jungkookin ottavan minusta kiinni. "Ooks mä taivaassa? Sokaistuinks mä?" Puhun puoliääneen itselleni tuntien punan hiipivän kasvoilleni. Minun oli pakko saada tietää pojan nimi. Hän oli kuin oikea enkeli. Rohkaisin mieleni ja menin pojan juttusille. "Ööm...Terve. Ooks Vanten- tarkoitan- Kim Taehyungin kaveri?" Kysyn pojalta katsoen tuon lumoavaa olemusta päästä varpaisiin. "Joo olen, ollaan parhaita kavereita", poika naurahtaa. "Aika siistiä. Mun nimi on muuten Min Yoongi, hauska tavata", esittelen itseni ja kättelen poikaa. "Hauska tavata myös. Mä oon Park Jimin", poika esitteli itsensä Jiminiksi. Jimin... ihan kuin enkelin nimi. "Miksi te tänne tulitte?" Kysyn Jiminiltä vilkaisten Hoseokiin ja Taehyungiin juttelemassa keskenään. Toivottavasti hän ei pilaa mahdollisuuksiaan. "Tae on pitkään seuraillut Jungkookia sosiaalisessa mediassa ja halusi nähdä hänet livenä. Hän näytti myös häkeltyneen Hoseokin taidoista tanssia, mitä luonnonlahjakkuuksia", Jimin kertoo näpräten paidan helmaansa. Kuulin Hoseokin vaihtaneen numeroita Taehyungin kanssa eikä hänen aurinkoinen hymynsä ollut kadonnut hänen kasvoiltaan. Seurailen vähän Jiminin käytöstä ja huomaan hänen näpräilevän paitaansa ja kiinnitän huomiota sormiin. Niin lyhyet sormet... tunnen sydämeni läpättävän oudosta tunteesta jota en koskaan ennen ole tuntenut. Tajusin, että mahdollisuuteni tutustua Jiminiin paremmin menisi jossen nyt jotain tekisi. Syteen tai saveen. "Yoongi, Taehyung kysyi, että haluttaisiinko hengailla hänen ja Jiminin kanssa. Käykö se sulle? Jungkook ja mä ainakin ollaan menossa", punahiuksinen auringonsäde kertoo edelleen säteilevästi hymyillen. Täydellistä. "Tottakai haluan. Ei mulla muutakaan ole", sanon ja minulle tulee kuuma pelkästään ajatuksesta olla Jiminin kanssa jossakin. "No hyvä. Lähdetäänkö heti?" Hoseok kysyy. Nyökkään vastaukseksi. "Käydään kuitenkin ensin kotipuolessa, jooko?" Ehdotan lopuksi. Pojat nyökkäilevät hyväksyvästi.

Täst tuli vähän pidempi luku